Elokuun lopulla tuli kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun koronapandemia rantautui Suomeen. Kiitos valmiuslain ripeän käyttöönoton ja sen mahdollistamien rajoitusten, saimme epidemian lähes tukahdutettua kesään mennessä. Kansalaisille viranomaisten koronantorjuntatoimet ovat kuitenkin näyttäytyneet varsin epämääräisinä ja viestintä ristiriitaisena. Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmille kolmelle kirjoitukselleni, joihin olen koonnut viranomaistoiminnan kummallisuuksia julkisuudessa olleiden tietojen pohjalta. Nyt ihmettelen alkusyksyn koronatoimia (heinäkuu-syyskuun puoliväli).

Keväästä lähtien hallitukselta oli vaadittu selkeitä mittareita, joilla epidemiaa seurataan ja sille asetetaan jonkinlaisia raja-arvoja. Syyskuun alussa hallitus viimein esitteli tiettyihin mittareihin perustuvan toimintasuunnitelmansa. Kolmiportaisessa suunnitelmassa perustasoksi oli määritelty tilanne, jossa tartuntoja on vähän ja nekin pääosin ulkomailta tulevia. Mitattavia rajoja perustasolle ei esitetty, mutta seuraavalle tasolle eli kiihtymisvaiheelle ne on kirjattu. Kiihtymisvaiheessa esiintyvyys on 10-25 tapausta 100 000 asukasta kohti 14 päivän jaksolla, mikä tarkoittaa viiden miljoonan asukkaan Suomessa keskimäärin 35-90 tartuntaa päivässä. Toimintasuunnitelmaa julkistettaessa 3.9. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) strategiajohtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki katsoi Suomen olevan perustasolla eli epidemian suvantovaiheessa, koska tapausmäärät olivat pieniä ja esiintyvyys vain 5,8 tapausta 100 000 asukasta kohti. Tällaisessa tilanteessa riittäviksi torjuntatoimiksi oli arvioitu hygieniaohjeistusta sekä testausta, altistuneiden jäljitystä ja eristystä.

Riittävätkö nämä tosiaan? Viranomaisten hygieniaohjeistus ei ole juurikaan muuttunut viime keväästä, vaikka uutta tietoa koronaviruksesta ja sen leviämistavoista saadaan jatkuvasti. Ohjeistus perustuu vanhentuneeseen tietoon, eikä sen tehosta koronaviruksen torjunnassa ole mitään näyttöä. Viranomaisviestintä korostaa käsien pesua ja käsidesin käyttöä, mutta sillä ei ole osoitettu olevan tehoa koronaviruksen torjunnassa. 1-2 metrin turvavälitkin ovat vanhentunutta tietoa. Koronavirusta kantavien aerosolipartikkelien on todettu leviävän jopa 7-8 metrin päähän.

Viranomaisten vanhentuneita ohjeita ovat kritisoineet julkisesti niin Aalto-yliopiston apulaisprofessori Ville Vuorinen kuin Columbian yliopiston apulaisprofessori Tuuli Lappalainenkin. Heidän mukaansa ymmärrystä koronaviruksen leviämisestä on kertynyt kevään mittaan valtavasti ja sitä tulisi myös käyttää hyväksi uusien suositusten ja ohjeistusten laadinnassa. Viranomaistahot ovat kuitenkin täysin haluttomia kuuntelemaan tutkijoiden viestiä. Vuorinen kertoo viestittäneensä THL:lle viruksen ilmavälitteisestä leviämisestä jo huhtikuussa. WHO nosti ilmatartuntariskin esiin heinäkuun alussa, kun yli 200 tutkijan joukko vetosi järjestöön. Eroon koronasta – tutkijaryhmä julkaisi elokuussa sivustollaan keuhkolääkäri Alexander van Assendelftin kirjoittaman pitkän ja perusteellisen artikkelin aiheesta. Syyskuun alussa julkaistiin myös kiinalaistutkimus, jossa yhden matkustajan todettiin tartuttaneen 23 muuta samassa bussissa matkustanutta, kun ilmanvaihto kierrätti viruspitoista ilmaa bussissa. Tällainen joukkotartuttaminen kertoo melko yksiselitteisesti ilmavälitteisestä tartuntamekanismista. THL ei ole kuitenkaan nostanut ilmavälitteisen tartunnan riskiä julkisesti esiin lainkaan, eikä se näy laitoksen ohjeistuksissa millään tavalla. Jos viranomaisten tilannekuva viruksen tartuntamekanismista on väärä, ovat ohjeet tartuntojen ehkäisemiseksi tehottomia ja lopulta seuraukset pääsevät yllättämään.

Erilaisia yllättymisiä onkin alkusyksy ollut täynnä. Syyskuun 9. päivä yllätyttiin kun uusia tartuntoja kirjattiin peräti 93 kappaletta yhden päivän aikana. THL selitteli lukua tiedossa olleilla tartuntaryvästymillä ja vakuutteli, ettei epidemiatilanteessa ole tapahtunut oleellista muutosta. THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta esittikin, että media voisi lopettaa tartuntaluvuista uutisoinnin, koska korona hallitsee jo liikaakin ihmisten ajattelua ja rasittaa mielenterveyttä. Sosiaalisessa mediassa näkyneitä festaritungoskuvia katsellessa, ei ihan heti tullut mieleen, että koronauutisointi olisi hallinnut ihmisten ajattelua. Jos olisi, ihmiset olisivat varmasti pitäneet paremmin huolta turvaväleistä.

Monenlaisia yllätyksiä on tullut vastaan myös viranomaisten toimia seuratessa. Käyn tässä kirjoituksessa läpi vähän tarkemmin seuraavia asioita ja niihin liittyneitä yllätyksiä.

• Toimet lentokentillä
• Koulujen turvallisuus
• Testauskapasiteetti
• Maskisuositus
• Jäljityssovellus
• Rokotehankinnat
• Kokoontumisrajoitukset

Toimet lentokentillä

Peruspalveluministeri Krista Kiuru ja ilmeisesti koko Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) yllättyivät elokuun alkupuolella kun Skopjesta Turkuun saapuneen koneen matkustajista löytyi 24 koronatartunnan saanutta. Kuitenkin jo heinäkuun alussa käytiin julkista keskustelua ulkomaisten kausityöntekijöiden Suomeen tuomien tartuntojen ehkäisystä. Tartuntaryppäitä oli havaittu mm. maatalouden kausityöntekijöiden keskuudessa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen totesi, että meidän on syytä tottua tällaisiin tartuntaryppäisiin, kun Suomea avataan. Vaikutti siltä, että jossain oli tehty poliittinen päätös siitä, ettei ulkomailta tulevia tartuntoja torjuta ja Salmisen piti viestiä sen mukaisesti. Oliko päätös tehty THL:ssä vai jossain muualla, jäi epäselväksi. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen kritisoi Salmisen asennetta ja olisi halunnut selkeitä toimenpiteitä ehkäisemään ulkomailta tulevia tartuntaketjuja. Lehtosen mukaan teknologiaa tähän olisi, mutta halu sen käyttöönottoon puuttuu. En pidä kovinkaan uskottavana sitä, että kuukautta myöhemmin Salminen olisi ollut ministerin kanssa yllättynyt riskimaista tulevista koronatartunnoista. Juurihan hän oli kertonut, että näihin pitää vain tottua.

Monelle matkustajalle oli tullut yllätyksenä Helsinki-Vantaan olematon koronavalvonta. Toimittajat olivat onneksi valppaina ja kritisoivat puutteellisia toimia lentokentillä. Talouselämä-lehden toimittaja Essi Lehto ihmetteli jo heinäkuun alussa sitä, ettei matkustajien oireita seulottu, vaikka juuri lentoliikenne levitti koronaa ympäri maailmaa. Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi kirjoitti elokuun alussa lehden pääkirjoituksessa, että Suomi uhkaa mokata matkustamisen valvonnan jo toistamiseen. Siltähän se vahvasti näytti. Minusta se ei edes näyttänyt mokalta, vaan tietoiselta valinnalta.

Valtioneuvosto reagoi asiaan ja perusti 13.7. työryhmän koordinoimaan koronaepidemian torjuntaa rajanylityspaikoilla. Pari viikkoa myöhemmin Talouselämä-lehti uutisoi, että Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) työryhmä harkitsee koronatestauksen tuomista Helsinki-Vantaan lentokentälle. Pari viikkoa tämän jälkeen uutisoitiin ensimmäisestä koronatestauksesta lentoasemalla. Siinä Bukarestista saapuneen koneen matkustajat ohjattiin vapaaehtoiseen koronatestiin. STM:n valmiusjohtaja Pekka Tulokas yllättyi, kun kolmannes koneen matkustajista kieltäytyi testistä. Testauksesta ei kuitenkaan tullut laajamittaista toimintaa Helsinki-Vantaalle, vaan se jäi pienimuotoiseksi puuhasteluksi. Pari viikkoa ensitestauksen jälkeen Helsinki-Vantaalla tehtiin edelleenkin vain n. 400 testiä viikossa, vaikka kapasiteetti olisi ollut n. 1400 testiä. Matkustajia kulkee lentoaseman kautta kymmeniä tuhansia viikoittain, joten testattavien puutteesta ei ollut kysymys.

Turussa on ollut aivan toinen meininki. Tartuntaketjujen jäljityksen yhteydessä oli havaittu tartuntoja tulleen erityisesti Balkanin alueelta ja kaupungin terveysviranomaiset päättivät testata kaikki Makedoniasta Turkuun saapuneet matkustajat ja asettaa heidän kahden viikon karanteeniin. Ensimmäisessä testauksessa paljastui jo 24 koronatartuntaa. STM halusi viivyttää tiedon julkaisemista, vaikka turkulaiset olisivat olleet valmiita julkaisemaan sen heti. STM järjestikin asiasta tiedotustilaisuuden, jossa ministeri Kiuru kertoi, että nyt otetaan kovat piippuun ja kaikki riskimaista saapuvat matkustajat tullaan testaamaan ja asettamaan karanteeniin. Näin tapahtuikin Turussa, mutta ei Helsinki-Vantaalla. Turku jatkoi Skopjen lentojen matkustajien testauksia ja karanteeneja. 12.8. uutisoitiin 5 matkustajan tartunnasta ja 19.8. 17 tartunnasta. Turku ilmoitti myös alkavansa testata Ruotsista saapuvia laivamatkustajia Skopjen lentojen tapaan, jos virallista ohjeistusta satamiin ei tule.

Ministeri Kiurun karanteeniohjeistus paljastui pätemättömäksi, sillä ministerillä ei ole toimivaltaa asiassa. Oikeuskansleri huomautti, että hallitus ei voi määrätä yleisiä karanteeneja, vaan päätösvalta niistä kuuluu viranomaisille. Karanteenin on perustuttava yksilölliseen epidemiologiseen arvioon ja sen tekeminen kuuluu terveysviranomaisille. Helsinki-Vantaalla ei Kiurun toivomia laajamittaisia testauksia ja karanteeneja riskimaista tulleille näkynyt. Lentoaseman toimenpiteistä ja vastuista on riidelty julkisesti. HUS:n johto oli lähettänyt jo kesäkuun alussa liikenne- ja viestintäministeriöön (LVM) kirjeen, jossa se oli ilmaissut huolensa lentoaseman tilanteesta ja tarjosi sinne koronatestauspalvelua. Kirje toimitettiin LVM:stä edelleen STM:ään, joka on testausten osalta toimivaltainen viranomainen. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Vantaan sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö kertoi, että kaupunki oli käynyt neuvotteluja Mehiläisen kanssa koronatestauksen hankkimisesta lentoasemalle. STM kuitenkin kielsi tämän ja ohjasi kaupunkia toimimaan Huslabin kanssa. Aronkydön mukaan valtio kuittaa kaiken mitä lentokentällä tapahtuu. Ja ilmeisesti myös sen, mitä ei tapahdu.

Julkista kritiikkiä lentokentän toimille tuli mm. terveysoikeuden professori Lasse Lehtoselta, jonka mukaan tartuntatautilakia tulkitaan Helsinki-Vantaalla väärin. Kaikki riskimaista saapuvat pitäisi testata ja asettaa karanteeniin kuten Turussa, mutta tämä on yllättäen tulkittu tartuntatautilain vastaiseksi, eikä toimiin ole uskallettu ryhtyä ilman ministeriön ohjeistusta. Ministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhilan mukaan vastuu lentoasemasta on kuitenkin Etelä-Suomen aluehallintovirastolla. THL:n Mika Salminen puolestaan sysää vastuun EU:lle, koska hänen mielestään EU-tasolla olisi pitänyt tehdä linjaus, että matkustajat testataan jo lähtömaassaan. Kukaan ei tunnu tietävän, kenen vastuulla Helsinki-Vantaan lentoaseman terveysturvallisuustoimet todellisuudessa ovat.

Columbian yliopiston apulaisprofessori Tuuli Lappalainen antoi twitterissä täysilaidallisen suomalaisviranomaisille ja hallitukselle ”järkyttävästä tunaroinnista” Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kun Helsingin Sanomat oli kertonut lentoasemalla jaetuista vanhentuneista ohjeista ja lentokoneessa jaetuista lomakkeista, joista kukaan ei kentällä tuntunut tietävän mitään. Lappalaisen mukaan on anteeksiantamatonta saamattomuutta, että elokuussa lait ja toimintakäytännöt ovat vielä levällään, vaikka hallitus on jo keväällä luvannut ottaa tehdyistä virheistä opiksi. Hetken näytti jo siltä, että tähän apulaisprofessorin purkaukseen reagoitiin, kun pian tämän jälkeen uutisoitiin uudesta tukiryhmästä, jonka tarkoituksena oli sujuvoittaa eri viranomaisten välistä yhteistyötä lentokentällä ja palauttaa luottamus koronaviruksen torjuntatoimiin. Tukiryhmän johtajaksi oli nimitetty HUS:n valmiusyksikön ylilääkäri Eero Hirvensalo. Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen kertoi, että ryhmän tehtävä on mm. suunnitella mitkä lennot otetaan massatestaukseen. Kaksi päivää toimintansa aloittamisen jälkeen ryhmän johtaja Hirvensalo kertoi Ylelle, että Suomen tulisi muuttaa koronastrategiaansa muuttuneen sairastavuustilanteen vuoksi. Hänen mukaansa tauti ei näyttäisi olevan enää niin vaarallinen, että sitä pitäisi voimallisesti torjua, kun teho-osastoilla ei juurikaan koronapotilaita ollut. Mahtoikohan tukiryhmän johtaja sisäistää tehtävää, johon hänet nimitettiin? Lentokentän koronatestauksen tarkoitus on torjua ulkomailta Suomeen tulevaa epidemian uhkaa, eikä sen tarpeellisuutta voida arvioida kotimaista tehohoitotilastoa tuijottamalla. Täytyy katsoa mitä maailmalla meidän ympärillämme tapahtuu.

Maailmanlaajuisesti koronavirusinfektion seurauksena on kuollut jo yli 900 000 ihmistä ja jatkuvasti saadaan lukea ennätyksellisistä tartuntamääristä eri puolilla maailmaa. Taudin vaarallisuus ei perustu ainoastaan kuolleisuuteen, vaan myös sen pitkäaikaisvaikutuksiin. Esimerkiksi Britanniassa on uutisoitu jopa puolen miljoonan ihmisen kärsivän pitkittyneestä koronaviruksen aiheuttamasta taudista. Ruotsalaiskyselyn mukaan n. 150 000 ruotsalaista arvioi sairastuneensa pitkäaikaiseen koronavirusinfektioon, mikä kuormittaa merkittävästi terveydenhuoltoa aivan kuten sairaala- ja tehohoitojaksotkin. Yhdysvalloissa lääkärit ovat huolissaan siitä, että koronaepidemia voi synnyttää kokonaisen sairaiden sukupolven. Tutkimukset osoittavat, että koronavirus voi aiheuttaa myös oireettomille tai lieväoireisille pitkäaikaisia vaurioita muun muassa sydämeen, aivoihin ja keskushermostoon.

Elokuun puolivälissä Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ECDC varoitti koronatapausten uudesta noususta Euroopassa. Espanjassa ja Ranskassa sairaalat alkoivat taas täyttyä koronapotilaista. Italian terveysasiantuntijat varoittivat 62 % viikottaisesta noususta tehohoitoon joutuneiden koronapotilaiden määrässä. Suomessa epidemia on ollut vielä jotenkin hallinnassa, mutta jos tartuntoja päästetään rajan yli ilman mitään kontrollia, tilanne heikkenee nopeasti.

Lentoaseman torjuntatoimia koordinoimaan nimetyn tukiryhmän tavoitteeksi oli asetettu luottamuksen palauttaminen lentoasemalla tapahtuvaa viranomaistoimintaa kohtaan. Luottamus ei kyllä palaudu sillä, että ryhmän johtaja vähättelee taudin vakavuutta julkisuudessa ja esittää resursseja käytettäväksi johonkin muuhun hyödyllisempään koronatestauksen sijaan. Minua kiinnostaisi kyllä kovasti tietää kenen ajatuksia ortopedi Hirvensalo oikeastaan Ylen haastattelussa esitti. Hän tuskin itse on tehtävää vastaanottaessaan ajatellut ryhmän toiminnan olevan turhaa. Joku on saanut hänet viikossa kyseenalaistamaan oman tehtävänsä mielekkyyden. Jonkun on täytynyt lobata voimakkaasti näitä lentokentän koronatoimia vastaan. Mikä on tämä taho, joka haluaa, että koronan annetaan vapaasti levitä ulkomailta Suomeen matkailijoiden mukana? Ja mikä on hänen motiivinsa? Tätä voisi joku tutkiva journalisti selvittää.

Koulujen turvallisuus

Opetusministeri Li Andersson kertoi syyskuun alussa seuranneensa huolestuneena kouluissa tapahtuvia joukkoaltistumisia. Hänen mukaansa ne eivät olisi mahdollisia, jos koulut olisivat noudattaneet Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ohjeita. Ministerille taisi tulla yllätyksenä se, etteivät kaikki koulut kyenneet noudattamaan annettuja ohjeita. Sosiaalisessa mediassa on pitkin kesää ja syksyä nähty vihaisia kommentteja ministeriön epärealistisista ohjeista. Opettaja Jussi Tanhuanpää kiteyttää puheenvuoro-blogissaan hyvin ohjeiden mielettömyyden. Hänen mielestään ohjeet vaikuttivat lähinnä ministeriön ja opetushallituksen käsien pesemiseltä koko asiasta. Kun on annettu ohjeet, on syy altistumisiin ja sairastumisiin siirretty paikallisille toimijoille.

Ohjeita noudattamallakaan ei olisi vältetty joukkoaltistumisia, sillä jokainen koululaisella todettu tartunta asettaa ainakin luokallisen oppilaita karanteeniin. Virallista tilastotietoa karanteeniin asetettujen määristä ei ole julkaistu, joten kansalaiset ovat aktivoituneet kokoamaan tietoja itse. Nimimerkillä TH twitterissä esiintyvä henkilö julkaisee taulukkoa, johon hän lisää aina havaitsemansa uutiset kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuneista joukkoaltistumisista. Perjantaina 4.9. listalla oli jo 49 syksyn aikana uutisoitua joukkoaltistumista. Yle uutisoi samana päivänä jopa 1700 pääkaupunkiseudun oppilaan olevan koronakaranteenissa. Tiedot oli kerätty Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeilta. Viikkoa myöhemmin eli 11.9. TH:n listalla oli jo 83 koulua ja oppilaitosta. THL, jonka tehtävä olisi pitää valtioneuvosto tilanteen tasalla, vasta harkitsee tietojen keräämistä.

Lasten kohtalaisen suuri osuus tartunnan saaneista näkyy myös tartuntatautirekisterin tiedoissa. Ilta-Sanomien julkaisema graafi eri ikäryhmien tartunnoista 1.8.-2.9. välisenä aikana kertoo, että alle 10-vuotiailla todettiin 49 tartuntaa ja 10-20 vuotiailla 101 tartuntaa. Eniten tartuntoja eli 160 oli ikäryhmässä 20-30 vuotiaat. Iäkkäimpien ihmisten tartuntoja oli varsin vähän. Luvuista voisi päätellä, että tauti leviää nyt lasten ja nuorten keskuudessa. Tätä ajatusta vahvistaa Ilkka Rauvolan twitterissä jakamat, tartuntatautirekisterin tietoihin pohjautuvat käyrät, jotka näyttävät lasten ja nuorten tartuntamäärien lähteneen selkeään kasvuun koulujen alkamisen jälkeen. Viranomaiset eivät kuitenkaan ole tunnustaneet koulujen ja oppilaitosten roolia epidemian levittäjänä. THL:n Salmisen mukaan vielä ei ole nähty sitä, että nämä altistumiset olisivat johtaneet paljon jatkotartuntoihin. Mitään analyysiä ei kuitenkaan ole esitetty siitä, mistä nämä tilastoissa selkeästi näkyvät lasten ja nuorten lisääntyneet tartunnat ovat peräisin. Tuntuu siltä, että THL:ssä halutaan mieluummin pitää silmät kiinni, jotta kouluissa tapahtuvia tartuntoja ei tarvitsisi nähdä.

Koulujen avaamisen turvallisuudesta käytiin julkista keskustelua jo heinäkuussa. THL:n Mika Salminen totesi tuolloin, ettei THL voi enää suositella koulujen sulkemista, koska näyttöä on kuulemma tullut sen verran paljon toimenpiteen hyödyttömyydestä. Hänen mukaansa koulujen sulkemisesta olisi lapsille paljon enemmän haittaa. Hyödyttömyyttä hän perusteli THL:n ja Ruotsin vastaavan terveysviranomaisen Folkhälsomyndighetenin (FHM) yhteisellä selvityksellä, jossa oli verrattu Suomessa ja Ruotsissa kevään aikana todettuja lasten tartuntamääriä. Todettujen tartuntojen määrissä ei ollut merkittäviä eroja. Tämän perusteella pääteltiin, ettei koulujen sulkemisella Suomessa saavutettu lasten tartuntojen vähenemistä verrattuna Ruotsiin, joka piti koulut auki. Raportissa jätettiin kuitenkin kertomatta, että Ruotsissa testattiin vain sairaalahoitoon päätyneet lapset, kun Suomessa testeihin pääsi huhtikuun alun jälkeen kaikki oireiset. Todettujen tartuntojen määrät Suomessa ja Ruotsissa eivät siis olleet vertailukelpoisia erilaisten testauskriteerien vuoksi. Jos Ruotsissa olisi testattu lapsia samoin kriteerein kuin Suomessa, olisivat tartuntalukemat todennäköisesti olleet aivan eri luokkaa ja johtopäätöksetkin päinvastaisia. Tämä hyvin heikkotasoinen ja jopa tietoisen harhaanjohtava selvitys oli kuitenkin se, jolla THL:n edustajat perustelivat kantaansa koulujen sulkemisen hyödyttömyydestä. Koulujen sulkemisen haitallisuudesta ei esitetty mitään tutkimustietoa.

Lastenlääkärit ovat vakuutelleet lasten sairastuvan vain lievästi tai ei ollenkaan. Heinäkuun puolessa välissä HUS:n lasten infektiolääkäri Harri Saxén totesi Aamulehdessä, että koronavirus näyttää tarttuvan aika huonosti lasten välillä. Hän perusti tietonsa muun muassa siihen, että päiväkotien ja koulujen avaaminen keväällä ei aiheuttanut tartuntojen määrissä merkittävää kasvua. Myöskään ulkomailla ei hänen mukaansa ole havaittu, että koronavirus olisi levinnyt voimakkaasti kouluissa ja päiväkodeissa. Kuitenkin samaan aikaan uutisoitiin Israelin nopeasti pahentuneesta epidemiatilanteesta, jonka syyksi arveltiin juuri koulujen avautumisen. Samaan aikaan uutisoitiin myös siitä, että jopa kolmannes Floridan lapsista oli saanut positiivisen koronatestituloksen. Yhdysvalloissa uutisoitiin tutkimuksista, joissa havaittiin koulujen sulkemisen vähentäneen tartuntojen määrää ja koronan aiheuttamia kuolemia. Forbes uutisoi heinäkuun lopulla kahdesta tutkimuksesta, jotka viittaavat siihen, että lapset levittävät koronatartuntoja jopa tehokkaammin kuin aikuiset. New York Times uutisoi, että lapset voivat kantaa suuria määriä koronavirusta, mikä pitäisi ottaa huomioon koulujen alkamisesta keskusteltaessa. Saxén ei taida seurata kansainvälistä tutkimusta tai mediaa.

Norjassa terveysviranomaiset ottivat nämä tutkimukset lasten aikuisia vastaavasta tartuttamisesta vakavasti ja ilmoittivat, että kouluja voidaan tämän vuoksi sulkea. Ruotsissa asiasta syntyi julkista keskustelua, kun joukko tutkijoita kritisoi Dagens Nyheterissä maassa vallitsevaa näkemystä, jonka mukaan lapset ja nuoret eivät juurikaan levittäisi koronavirusta, saati sairastuisi sen aiheuttamaan tautiin vakavasti. Tutkijat kirjoittivat: ”Useimmat lapset saavat lievän infektion, mutta heille voi kehittyä vaikea hyperinflammatorinen sairaus. Tällaisesta on toistaiseksi kärsinyt Ruotsissa noin 50 lasta, jotka ovat vaatineet sairaalahoitoa. Covid-19-taudin vuoksi 32 lasta on ollut tehohoidossa ja 147 muuta sairaalahoidossa. Yksi on kuollut. Aivan yhtä vakavaa on se, että emme tiedä, mitkä infektion pitkäaikaiset vaikutukset ovat. Raportteja tulee päivittäin viruksen vaikutuksesta sydämen, keuhkojen ja aivojen toimintaan, ja siitä, että oireet ovat pitkäkestoisia.”

Suomalaismediassa uutisoitiin lähinnä vain THL:n tutkimuksesta, jossa oli seurattu kahta tartuntaketjua koulussa. Tutkimuksessa todettiin, että oireileva aikuinen aiheutti useita jatkotartuntoja, lieväoireinen lapsi ei tartuttanut ketään. Tämän perusteella sitten vedettiin johtopäätös, että lapset eivät todennäköisesti tartuta koronaa eteenpäin. Yhden tapauksen perusteella on kovin rohkeaa vetää tällaisia pitkälle meneviä johtopäätöksiä, varsinkin kun tutkimus maailmalla kertoo päinvastaista. THL:n tutkimuksessa ei kerrottu vertailtiinko mitään muita tartuntatilanteisiin liittyviä muuttujia kuin vain tartuttajan ikää. Todennäköisesti ei. Vaikutti kovasti siltä, että tarvittiin vain tulos, jolla voitiin perustella koulujen turvallisuutta. Kevään kahden viikon koulujaksosta olisi varmasti ollut paljon laajempaankin aineistoa tutkimukseen, jos kunnollista tutkimusta olisi haluttu tehdä.

Yllättäen suomalaismedioista Tekniikan Maailma julkaisi jutun tutkimuksista, jotka kertoivat lasten arvioitua suuremmasta riskistä tartuttaa koronavirusta. Jutun mukaan tutkijat suosittelivat Yhdysvaltojen koulujen aloittamiseen kaikille kasvosuojuksen käyttöä, jos se suinkin olisi mahdollista. Lisäksi opetuksen pitäisi olla yhdistelmä lähi- ja etäopetusta. Tutkimusryhmä päätyi tuloksiinsa potilasaineistosta, jossa oli yhteensä 192 lasta. Huomattavasti kattavampi aineisto siis kuin suomalaistutkimuksen yhden lapsipotilaan aineisto. Kasvosuojusten käyttöä tai lähi- ja etäopetuksen yhdistelmää ei suomalaiskouluihin ole suositeltu.

Suomessa näytetään vaalivan tiukasti ruotsalaistyylistä viranomaiskäsitystä siitä, etteivät lapset sairastu vakavasti, eivätkä tartuta koronavirusta eteenpäin. Viranomaiset ja lastenlääkärit vakuuttelivat koulujen alkaessa, että kouluun on turvallista mennä. Samalla kuitenkin myönnettiin, että lasten koronavirustartunnoista ja lasten tartuttavuudesta tiedetään hyvin vähän. THL:n tutkija Hanna Nohynek toivoi, että heidän tutkijaryhmänsä voisi jatkaa epidemiologisia tutkimuksia seuraamalla kouluissa syntyviä tartuntaketjuja ja tutkimalla sairastuneiden immuniteettiä. Samassa jutussa siis vakuuteltiin, että kouluun meno on turvallista, vaikka tietoa on niin vähän, että tarvitaan lisätutkimuksia. Samalla kun kouluun meno katsottiin turvalliseksi, toivottiin tartuntaketjuja ja sairastumisia, joita voisi tutkia. Ristiriitaista – eihän koulu voi olla turvallinen, jos se synnyttää yleisvaarallisen taudin tartuntaketjuja.

Viranomaisen samanaikainen rooli tutkijana ja ennaltaehkäisevistä toimista vastaavan tahona on todella ongelmallinen. Jos viranomainen tiukoilla toimilla tukahduttaisi epidemian, ei se voisi enää täyttää tutkimussuunnitelmiensa asettamia sitoumuksia tartuntaketjujen tutkimisesta. Tutkimusrahoitus jäisi saamatta. Nyt näyttää kovasti siltä, että tutkimusrahan saamisen varmistaminen ajaa viranomaisvelvoitteiden ohi.

Mielenkiintoisen mausteen koulujen turvallisuuskeskusteluun toi Ruotsin media, joka julkaisi elokuussa THL:n Mika Salmisen ja Ruotsin valtionepidemiologin Anders Tegnellin välistä sähköpostikirjeenvaihtoa maaliskuulta. Tegnell oli viestittänyt Salmiselle, että koulut kannattaisi pitää auki, jotta laumasuoja saavutettaisiin nopeammin. Salminen oli vastannut: ”Sitä mekin olemme ajatelleet. Mutta sillä aikaa lapset kuitenkin levittävät tartuntoja…” Samana päivänä Helsingin Sanomien haastattelussa Salminen sanoi: ”Ikävä kyllä on hyväksyttävä se, että osa väestöstä sairastuu. Mutta toivotaan, etteivät he sairastu liian nopeasti. Ei ole olemassa keinoa pitää tämän tapaista tautia poissa väestöstä”. Koulujen sulkemista hän ei nähnyt ongelman ratkaisuksi. Sähköpostien perusteella voisi päätellä, että Suomessakin viranomaiset valitsivat Ruotsin kaltaisen laumasuojastrategian, jossa taudin annettaisiin levitä hallitusti, kunnes riittävän moni olisi sen sairastanut ja saanut immuniteetin. Salminen ei kuitenkaan tätä myönnä vaan toteaa Ilta-Sanomien haastattelussa, ettei sitä hänen tietääkseen koskaan harkittu. Eipä hän tuollaisia laumasuoja-suunnitelmia voisikaan myöntää, sillä ne voisivat johtaa syytteisiin virkavelvollisuuden laiminlyömisestä epidemian torjuntatoimien puuttuessa. Vai onko sittenkin kyseessä vain viranomaisten täydellinen välinpitämättömyys lasten ja heidän perheenjäsentensä terveydestä, jos koulujen sulkemista ei ole haluttu epidemian torjuntatoimena käyttää, vaikka on tiedetty sen seuraukset.

Testauskapasiteetti

Elokuun puolivälissä yllätti testauskapasiteetin loppuminen. Pahoin ruuhkautuneeseen koronatestaukseen joutui jonottamaan jopa kolme päivää ja tuloksiakin sai odottaa vielä 3-4 vuorokautta päälle. Pahimmillaan tuloksen sai siis vasta viikon päästä yhteydenotosta terveydenhuoltoon. Siinä ajassa olivat altistuneetkin jo ehtineet sairastua ja tartuttaa virusta eteenpäin. Tartuntaketjuja oli haastavaa katkaista ajoissa. Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi kirjoitti lehden pääkirjoituksessa näin: ”Suomen koronastrategian tukijalka, laaja testaaminen, on pettänyt alkuunsa, kun arki on koittamassa.” STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila myönsi yllättyneensä koronatesteihin hakeutuneiden määrästä. Ei osattu varautua.

Jo kuukautta aiemmin, heinäkuun puolivälissä uutisoitiin tehtyjen koronatestien määrän viisinkertaistumisesta ja alkoi pohdinta testauskapasiteetin riittävyydestä. Oikeastaan jo huhtikuussa HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen totesi testauskapasiteetin loppuvan syksyllä, kun hengitystieinfektiokausi alkaa. Järvisen esittämä ratkaisu ongelmaan oli tuolloin se, että osa ihmisistä olisi pitänyt saada sairastamaan korona jo ennen syksyä. Tuo tuskin olisi testauskapasiteetin riittävyyttä pelastanut, sillä suurin osa elokuun testituloksista oli negatiivisia, eli lähinnä varmistuksia siitä, että henkilön sairastama hengitystieinfektio ei ollut koronaa. Maalaisjärjelläkin voi päätellä, että kun kokoontumisrajoituksia puretaan ja ihmisten kontaktit lisääntyvät, myös ihan perusflunssat lähtevät leviämään. Maalaisjärkeni ei kuitenkaan riitä ymmärtämään, miksi tämäkin asia tuli ministeriölle yllätyksenä.

Twitterissä useampi hallituspuolueen kansanedustaja syytti testauskapasiteetin loppumisesta HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosta, joka on aktiivisesti jakanut koronatietoa twitterissä ja vaatinut hallitukselta tiukempia epidemiantorjuntatoimia. Testauskapasiteetin loppuminen ei kuitenkaan ollut vain HUS:n ongelma, vaan ihan valtakunnallinen ongelma, josta on järjetöntä syyttää yksittäistä HUS:n johtotason henkilöä. Syyttely kuitenkin kertoo hyvin vastuiden epäselvyyksistä jopa kansanedustajien taholla. Syy testauksen ruuhkautumiseen oli ihmisten voimakkaasti lisääntynyt sairastaminen, jota olisi voitu torjua ennakkoon esim. suosittelemalla kasvomaskien käyttöä paljon lähikontakteja sisältävissä tilanteissa. Sillä olisi hidastettu myös muiden hengitystiesairauksien leviämistä. Tätä ei kuitenkaan ylimmällä viranomaistaholla, STM:ssä haluttu tehdä.

Testausta olisi voinut nopeuttaa myös ottamalla käyttöön esimerkiksi antigeenitestin, josta tuloksen voi saada jo muutamassa tunnissa. Antigeenitesti kuitenkin jumiutui kesälomien ajaksi lupaprosessiin. Vita-laboratoriot jätti lupahakemuksen testin käyttöä varten Aluehallintovirastolle jo heinäkuun alussa, mutta vielä elokuun puolivälissä lupaprosessi oli kesken odottaen lausuntoa THL:stä. Viimein 21.8. THL linjasi tukevansa testien käyttöönottoa. Yle kertoi jutussaan, että viranomaiset ovat aiemmin suhtautuneet kyseisiin testeihin vastahankaisesti. Kansalaiset kyllä toivoisivat viranomaisten suhtautuvan myönteisesti ja jouduttavan prosesseja, joilla epidemiaa voidaan tehokkaammin torjumaan.

Moni sairaan lapsen vanhempi joutui yllättymään myös siitä, kuinka vaikeaa oli saada kymmenvuotiaan lapsen testitulos. Periaatteena tulosten ilmoittamisessa oli ollut se, että negatiivinen tulos kirjataan omakantaan, josta jokainen voi käydä sen itse tarkistamassa. Vain positiivisen tuloksen saaneille soitetaan. Yli 10-vuotiaan lapsen tietoja vanhempi ei kuitenkaan pääse näkemään omakannasta, eikä tuon ikäisellä lapsella yleensä ole omia verkkopankkitunnuksiakaan, joilla järjestelmään voisi kirjautua. Negatiivista testitulosta oli siis mahdotonta saada testatulle tiedoksi. Tämä osoittaa kuinka järjetön laki meillä on. On täysin käsittämätöntä, että lapsen vanhempaa estetään näkemästä tämän terveystietoja. Vanhempi on kuitenkin aina vastuussa lapsestaan. Negatiivisista testituloksista oli tämän seurauksena ryhdyttävä ilmoittamaan myös tekstiviestillä, mikä lisäsi työmäärää jo valmiiksi ruuhkautuneessa testauksessa.

Myös jäljityksessä oli ajauduttu äärirajoille suurien joukkoaltistusmäärien vuoksi. Pahimmillaan Espoossa altistuneita oli tavoitettu kolmen päivän viiveellä. Testaa, jäljitä, eristä-strategialta putoaa pohja, jos viiveet jokaisessa vaiheessa kasvavat liian suuriksi. Kiinnostaisi kyllä tietää millainen riskinarvio kyseisen strategian toimivuudesta on sen lanseerausvaiheessa tehty. Näiden viiveiden aiheuttamat riskit koko strategian toimivuudelle olisi kyllä pitänyt olla nähtävissä jo keväällä. Vai jätettiinkö riskit kokonaan arvioimatta?

Maskisuositus

Yllätyksiä tarjosi myös THL:n maskisuositus. Tällä kertaa yllättyneitä olivat lähinnä lääkärit ja alan ammattilaiset, jotka päivittäin käyttävät maskia työssään. THL oli tehnyt maskiohjeistuksestaan niin käsittämättömän monimutkaisen, että koko suosituksen motiivi kyseenalaistui. Suosituksessa mm. ohjeistettiin ottamaan maski pois, jos yskittää ja yskimään kertakäyttönenäliinaan. Tätä pidettiin järjettömänä ohjeena, sillä maskin tarkoitushan on estää yskösten leviäminen ympäristöön. Suhteellisuuden taju tuntui ohjeistajilta kadonneen, kun kansalaisille kerrottiin, että maski pitää vaihtaa uuteen jopa jokaisen juontikerran jälkeen ja käytettyä maskia ei saa laittaa liian täyteen roskakoriin. Roskakorin täyttöaste saa olla enintään 2/3. Anestesia ja tehohoidon ylilääkäri Risto Kuosa kommentoi ohjeistuksia twitterissä näin: ”Näissä jutuissa ei oo enää mitään järkeä. Tämän ohjeen antaja ei ymmärrä mistään asiasta yhtään mitään!”

Maskisuositusta oli odotettu pitkään ja heinäkuun lopulla julkiset vaatimukset virallisesta suosituksesta lisääntyivät. Heinäkuussa EU suositteli maskien käyttöä junissa, mutta vastaavaa suositusta ei Suomessa näkynyt. Heinäkuun lopussa HUS:n apulaisyliylilääkäri Eeva Ruotsalainen vaati A-Studiossa selkeäsanaisesti maskisuositusta, jotta koronaepidemian toinen aalto voitaisiin estää. Tästä leimahtikin sitten taas julkinen maskikiista. STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhilan mukaan maskisuositusta ei ollut suunnitteilla, vaikka useat asiantuntijan olivat sitä mieltä, että se on välttämätön, jos epidemia halutaan syksyn tullen pitää kurissa.

Useat sairaanhoitopiirien infektiosairauksien ylilääkärit olivat yllättäen sitä mieltä, että maskeista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Heidän mukaansa maskeista ei ole hyötyä, kun epidemia on matalalla tasolla. Kovasti näytti siltä, että ylilääkärit toistelivat vain STM:n ja THL:n linjauksia asiasta. Eeva Ruotsalainen tuntui olevan se rohkea yksilö, joka uskalsi katsoa asioita vähän pidemmälle ja todeta, ettei ole järkeä antaa epidemian ensin levitä, jotta sitä päästään torjumaan. Hänen mukaansa suosituksen antaminen viestisi siitä, että kaikki ennaltaehkäisevät toimet otetaan käyttöön epidemian torjumiseksi. THL:n pääjohtajan Markku Tervahaudan mielestä maskien käytön suositteleminen tilanteessa, jossa tartuntoja on vähän, olisi hassua. Minusta on hassua, että THL:ssä ei osata lainkaan ennakoida.

Myös Professori Lasse Lehtonen kannusti ministeriötä maskisuosituksen antamiseen. Hän totesi, ettei pidä riskinotosta, jossa panoksena on ihmisten henki ja terveys. Hänen mukaansa tutkimusnäyttö maskien hyödyistä oli kasvanut edeltävien kuukausien aikana ja maskien avulla olisi mahdollista ehkäistä epidemian toisen aallon syntymistä. Maskisuositus tai jopa maskipakko oli jo käytössä suurimmassa osassa maailman maista, ja myös WHO oli antanut suosituksen maskin käytöstä julkisilla paikoilla. Heinäkuun lopussa mm. Islanti ja Tanska tiukensivat suosituksiaan maskien käytöstä. Islannissa maskien käyttöä edellytettiin, mikäli 2 metrin turvaväliä ei pystytty pitämään. Tanska laajensi maskisuositustaan koskemaan julkisia kulkuneuvoja.

Heinäkuun lopussa kaksi Eroon koronasta- tutkijaryhmän jäsentä, Hanna Ollila ja Liisa Laine, kirjoittivat Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa vetosivat maskisuosituksen puolesta. He olivat tehneet meta-analyysin STM:n tilaaman maskiselvityksen käsittelemistä tutkimuksista ja päätyneet melko erilaiseen johtopäätökseen kuin STM:n raportti: maskeista on selkeästi hyötyä. Tutkijoiden mukaan kasvosuojukset testauksen ja muiden varotoimenpiteiden kanssa ovat halpa ja tehokas keino torjua epidemiaa, jottei yhteiskuntaa tarvitsisi taas sulkea.

THL reagoi tähän Markku Tervahaudan ja Mika Salmisen kirjoituksella, jossa he korostivat perinteisiä torjuntatoimia, mutta nostivat esiin myös maskisuosituksen mahdollisuuden. Seuraavana päivänä kerrottiinkin jo, että THL:n maskisuositus saattaa tulla muutaman päivän sisällä. Uutinen taisi tulla yllätyksenä STM:lle, sillä kansliapäällikkö Kirsi Varhila ei halunnut kommentoida asiaa miltään osin. Hän korosti, että hänen aikaisemmat lausumansa pitivät edelleen STM:n osalta paikkansa. Palautetta oli varmaan THL:lle annettu, kun seuraavana päivänä julkisuuteen kerrottiin, että maskisuositus tulisikin kenties vasta seuraavalla viikolla.

Samaan aikaan Ruotsin yleisradio kertoi valtionepidemiologi Anders Tegnellin käyvän keskusteluja maskisuosituksesta THL:n Mika Salmisen kanssa. Miksi asiasta piti neuvotella ruotsalaisviranomaisten kanssa? Ruotsalaisviranomaisethan olivat valinneet strategiaksi sen, ettei epidemiaa juurikaan torjuta, vaan annetaan sen levitä ja ihmisten sairastua. Suomessa tämä on laitonta. Ei kai meillä jätetä epidemiantorjuntatoimia käyttämättä siitä syystä, etteivät ne sovi ruotsalaisten linjaan?

Suomalaisviranomaisten maskisuositusta ei odotuksista huolimatta alkanut kuulua ja niinpä muut tahot ryhtyivät toimiin. Esimerkiksi Turussa annettiin oma maskisuositus joukkoliikenteeseen, Itä-Suomen yliopisto antoi maskisuosituksen opiskelijoille ja opettajille tilanteisiin, joissa turvavälejä oli mahdoton noudattaa ja myös Kymenlaakson sote-kuntayhtymä johtajaylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa otti julkisesti kantaa maskien käytön puolesta. Lääkäriliitto puolestaan aloitti sosiaalisessa mediassa kampanjan maskien käytön edistämiseksi. STM:n Kirsi Varhila sen sijaan harmitteli julkisesti sitä, ettei Turku odottanut valtakunnallista suositusta.

Lopulta THL julkaisi suosituksensa kaksi viikkoa sen jälkeen, kun sen mahdollisuudesta oli ensimmäisen kerran julkisesti kerrottu. Hämmennystä herätti suhteettoman pikkutarkkojen ohjeistusten lisäksi myös se, että maskien käyttöä ei suositeltu alle 15-vuotilaille. Koulut oli siis rajattu maskisuosituksen ulkopuolelle. Tämä ihmetytti, sillä monissa muissa maissa maskisuositus koski myös lapsia. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC on antanut suosituksen maskien käytöstä kouluympäristöissä ja esittänyt opettajille ja kaikille yli 12- vuotiaille lapsille maskeja. Suomessa koulut haluttiin pitää maskivapaina. Mitään tutkimustietoon nojaavaa perustetta päätöksellä ei ollut, vaan kyse oli puhtaasti poliittisesta valinnasta, jonka THL oli tehnyt. Syytä tällaiselle valinnalle voi vain arvailla.

THL on ollut varsin passiivinen maskisuosituksensa viestimisessä. Ei ole näkynyt vahvaa julkista kannustamista maskien käyttöön tai maskien merkityksen korostamista epidemian torjunnassa. Esiin ovat nousseet vain älyttömät käyttöohjeet. Tästä on syntynyt mielikuva, ettei ihmisten oikeasti haluta käyttävän maskeja, vaan pikemminkin kokevan ne liian hankalaksi ja epämiellyttäviksi. Tämä mielikuva vain vahvistui syskyn twitter-keskusteluja seuratessa. Esimerkiksi Espoon neuvolassa henkilökunta ei suostunut käyttämään kasvomaskia, vaikka asiakas oli tätä varta vasten pyytänyt. Kieltäytymistä oli perustellut ylemmän taholta tulleella ohjeistuksella, joka kieltää kasvomaskien käytön. Terveydenhuollon henkilöstön ei siis haluta missään tapauksessa näyttävän kansalaisille esimerkkiä kasvosuojusten käytössä.

Jäljityssovellus

Positiivisen yllätyksen tarjoili altistumisten jäljitystä helpottava puhelinsovellus Koronavilkku, joka valmistui ajallaan ja alitti samalla reilusti budjettinsa. Sovelluksen lähdekoodi julkaistiin, ja sovellus saavutti vähimmäislataustavoitteensa jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Aiemmat huoleni sovelluksen aikataulun ja tietoturvan suhteen osoittautuivat näin aiheettomiksi.

Uusia huolia nousi kuitenkin esiin, kun viestintä sovelluksen toiminnasta alkoi näyttää puutteelliselta. Paljastui, että moni kuvitteli sovelluksen varoittavan etukäteen viruksen kantajan läsnäolosta. Todellisuudessa sovellus kertoo vasta jälkikäteen, jos on altistunut, eli se ei ehkäise tartuntaa, vaan kertoo altistuksesta vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut. Jotta sovelluksesta olisi hyötyä epidemian torjunnassa, pitäisi kansalaisilla olla selkeät ohjeet, kuinka toimia, jos sovellus kertoo altistumisesta. Nyt ihmisiä kehotetaan tarkkailemaan vointiaan ja hakeutumaan testiin, jos koronan oireita ilmaantuu. Näinhän kehotetaan jokaista kansalaista, riippumatta sovelluksesta. Ohjeessa kehotetaan altistumisilmoituksen saanutta myös välttämään lähikontakteja ja käyttämään julkisissa tiloissa maskia, jos 2 m turvaväliä ei pysty noudattamaan. Eikö tämän pitäisi olla perusohje kaikille kansalaisille pandemian keskellä? Mitä lisähyötyä sovellus tähän tuo? Ehkä se toimii hyvänä muistuttajana, mutta antaako se samalla viestin, ettei näitä varotoimenpiteitä tarvitse noudattaa kuin siinä tapauksessa, että sovellus antaa altistumisilmoituksen.

Ollakseen tehokas, sovelluksen pitäisi tuottaa altistumisilmoitus välittömästi, nyt se tulee viiveellä ja saattaa kestä jopa 2 viikkoa. Tilanne on silloin jo ohi ja tautia jaettu eteenpäin, mikäli tartunta on altistumisessa tapahtunut. Huolta on aiheuttanut myös se, että koronavilkun käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen kaikkien osapuolten osalta. Vapaaehtoiseen sovelluksen lataamiseen, vapaaehtoiseen tartuntakoodin syöttämiseen ja vapaaehtoiseen karanteeniin altistumisilmoituksen saaneelta. Pelkästään tällaisen vapaaehtoisuuden varaan eivät viranomaiset voi yleisvaarallisen tartuntataudin torjuntaa rakentaa, kuten Olli-Pekka Salminen blogikirjoituksessaan toteaa. Koronavilkku on hyvä lisä muiden toimenpiteiden ohella, mutta jotenkin on tuntunut, että sen roolia on korostettu aivan liikaa. Hypetys-viestinnällä voidaan luoda kansalaisille vääränlaista turvallisuuden tunnetta. On vaarallista, jos kansalaisille syntyy mielikuva, että sovelluksen lataamalla he ovat virukselta turvassa.

Rokotehankinnat

Monet riskiryhmään kuuluvat ja terveydenhuollossa toimivat ovat odottaneet viranomaisilta selkeää rokotusstrategiaa ja tavoitteiden asettamista tulevaan koronarokotehankintaan. Maailmalla on käyty jo jonkin aikaa kauppaa rokotteilla, vaikka varmuutta yhdenkään rokotteen toimivuudesta ei vielä ole. Suomi on ollut passiivinen, eikä ole ollut mukana alliansseissa, joita rokotteiden hankkimiseksi on muodostettu. Moni ilahtui, kun sai elokuun puolivälissä lukea, että Suomi on antanut neuvotteluvallan rokotehankinnoistaan EU:lle. EU:lla on varmasti muskeleita neuvotella jäsenmailleen mahdollisimman hyvät sopimukset. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun STM ilmoitti kaikkien EU:n kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvien asiakirjojen olevan salaisia. Kuitenkin samaan aikaan esim. Tanska kertoi julkisesti tehneensä EU:n kanssa sopimuksen 2,4 miljoonan annoksen hankinnasta AstraZenecan mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella markkinoille tulevasta koronarokotteesta. Miksi Suomi salasi vastaavan tiedon? Salauspäätös ei voi olla EU:sta peräisin, jos Tanska on voinut kertoa vastaavat tiedot julkisuuteen. Salauspäätös on siis tehty Suomessa.

Rokotteiden ympärillä on käyty jo keväästä lähtien keskustelua, johon kaivattaisiin viranomaisilta ehdotonta avoimuutta. Sopimusten salaaminen ei synnytä luottamusta, jota tässä hetkessä tarvitaan. Jo pitkään on arvailtu, että joillakin viranomaisilla olisi halua saada epidemia Suomessa käyntiin, jotta GSK-lääkeyhtiön kanssa yhteistyössä tehtävät rokotetutkimukset saataisiin vaatimusten mukaisesti toteutettua. GSK on yksi THL:n tutkimusrahoittajista. THL:llä ja muilla suomalaislääkäreillä on ollut pitkäaikaista yhteistyötä GSK:n kanssa niin rokotetutkimuksen saralla kuin muutenkin. THL:n rokotteista vastaavan yksikön päällikkö Taneli Puumalainen on GSK:n entinen lääketieteellinen johtaja ja kansallisen rokoteasiantuntijaryhmän puheenjohtajan Harri Saxénin omistama yritys on toimittanut GSK:n asiakaslehteä. GSK kehittää koronarokotetta yhteistyössä Sanofin-yhtiön kanssa. Kehitystyö ei ole yhtä pitkällä kuin esim. AstraZenecalla ja suomalaisviranomaisten keväällä esittämät kommentit rokotteen valmistumisesta vasta vuosien päästä on tulkittu kertovan lähinnä Sanofin-GSK:n rokotteen valmistumisaikataulusta.

GSK:n rokotteen ongelmana on pidetty sitä, että siinä käytetään samaa tehosteainetta, jonka arveltiin aiheuttaneet lapsille narkolepsiaa sikainfluenssarokotteessa. Nyt Saxén esittää, että lapset voitaisiin jättää kokonaan rokottamatta. Hän perustelee ajatustaan sillä, että lapset eivät sairastu, vaikka tällaiselle väitteelle ei näytä olevan tieteellisiä perusteita. Sen sijaan perusteita on sille, että GSK:n rokotetta ei välttämättä voida antaa turvallisesti lapsille. Tätä ei kuitenkaan haluta ääneen sanoa, sillä kansalaiset voisivat ryhtyä vaatimaan muita kuin GSK:n rokotteita.

Heinäkuussa moni koronakeskusteluja twitterissä seurannut yllättyi, kun aktiivinen keskustelija, lääkäri Katja Luukkanen katosi twitteristä. Muutaman vuorokauden kuluttua tili kuitenkin avautui jälleen ja Luukkanen viestitti ”terveisiä Pohjois-Koreasta”. Hänen tilinsä oli suljettu anarkistisena. Luukkanen oli voimakkaasti kritisoinut THL:n toimintaa ja erityisesti sen rokotetutkimuksia. Hän oli kertonut tilillään sellaisia rokotetutkimuksiin liittyviä asioita, joita ei muuten julkisesta keskustelusta voinut löytää. Hän vaati rokotepäätöksiltä avoimuutta ja kansalaisten edun mukaisuutta. Siksi olikin hämmentävää ja jopa pelottavaa huomata, että voimakkaita kannanottoja esittävän henkilön twitter-tili voidaan Suomessa sulkea. Luukkanen ei halua julkisesti kertoa, mikä taho tilin sulkemisen takana oli, mutta yksityishenkilö ei toisen tiliä saa suljettua, se on varmaa. Vaatimus tilin sulkemisesta on tultava melko korkealta viranomaistaholta, jotta Twitter tällaisen, voimakkaasti sananvapautta rajoittavan toimen toteuttaisi. Todella huolestuttava suuntaus sananvapauden näkökulmasta. Jos tilin katsottiin levittävän perätöntä rokotetestaustietoa, olisi se pitänyt oikaista, ei vaientaa. Tietoja THL:n ja GSK:n yhteisistä koronarokotetutkimuksista ei kuitenkaan ole millään tavoin yritetty oikoa. Sen sijaan EU:n kanssa tehdyt rokotehankintasopimukset salataan ilman mitään järkevää perustetta. Avoimuuden puute synnyttää salaliittoteorioita ja lisää epäluottamusta virkakoneistoa kohtaan.

Kokoontumisrajoitukset

Kevään tiukkoja kokoontumisrajoituksia purettiin pitkin kesää. Aluehallintovirastot (AVI) yllättivät elokuun lopulla tiukentamalla jälleen rajoituksia. Päätös yllätti myös STM:n, jonka ohjauskirjeeseen päätös perustui. STM kiirehti tiedottamaan, että ohjauskirjeessä oli kirjoitusvirhe, eikä suinkaan ollut tarkoitus rajoittaa yli 50 hengen tapahtumia vaan yli 500 hengen. Yksi nolla oli vahingossa pudonnut kirjeestä pois.

Tapaus herätti paljon kysymyksiä. Miten on mahdollista, että tällainen kirjoitusvirhe menee läpi niin hallitukselta kuin aluehallintovirastoiltakin aina velvoittavaan päätökseen asti? Ovatko Aluehallintovirastot tehneet päätöksensä alueellisen harkinnan perusteella, kuten laki edellyttää, jos ne ovat vain kopioineet STM:n ohjauskirjeen tiedot suoraan päätökseensä? Miksi STM tiedotti, että kokoontumisrajoitukset pysyvät ennallaan, vaikka AVI:t olivat juuri tiedottaneet tehneensä toisenlaisen päätöksen? Toimivaltainen viranomainen asiassa on AVI, ei STM. Ministeriön ohjauskirje oli ollut matkalla monta viikkoa, joiden aikana epidemiatilannekin oli jo ehtinyt muuttua. Perusteet tiukemmille rajoituksille olivat oikeasti olemassa.

Tapaus paljasti hyvin sen, kuinka STM käyttää merkittävää valtaa ohjaamalla AVI:en päätöksentekoa, vaikka AVIen pitäisi olla itsenäisiä viranomaisia. STM laati uuden ohjauskirjeen, jossa muutti kokoontumisrajaksi 500 henkeä, mutta AVI:t päätyivät pitämään aiemman päätöksensä 50 hengen rajasta voimassa. AVI:t siis lopultakin tekivät päätöksensä riippumatta STM:n ohjauksesta ja katsoivat epidemiatilanteen sellaiseksi, että yli 50 hengen tilaisuudet eivät olisi mahdollisia ilman erityisjärjestelyjä. Näin AVI:t säilyttivät edes jonkinlaiset uskottavuuden rippeet, eivätkä myöntäneet olevansa vain STM:n kumileimasimia.

Julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen ruoti tapausta perustuslaki-plogissaan. Hänen mukaansa tapaukseen liittyy useita harkintavallan alituksia. Vaikuttaa selkeästi siltä, että viranomainen on antanut oman päätösvaltansa taholle, jolle se ei lain mukaan kuulu. AVI:en päätökset ovat olleet vain kopioita ohjauskirjeistä ja niiden liitteistä. Kun THL:ltä on tullut kerta toisensa jälkeen vanhentuneita ohjeita, jotka on vain imetty osaksi AVI:en päätöksiä, on syntynyt ongelmia. Velvoittaviksi päätöksiksi muuttuneiden ohjeiden sisällöllisiä ongelmia on yritetty paikata viestinnällä, joka on ristiriidassa päätösten kanssa. Rautiaisen mukaan AVI:t ovat kuukausia asettaneet kerta toisensa jälkeen samat velvoitteet, jota ne ovat kerta toisensa jälkeen kehottaneet kuukausia myös rikkomaan. Kyse on turvaväleistä, joita edellytetään yli 50 hengen julkisissa tilaisuuksissa. Päätöksessä sanotaan, että 1-2 m turvaväli pitää olla henkilöiden välillä, mutta viestinnässä se muutetaan seurueiden väliseksi. Pieni yksityiskohta, mutta lainsäädännöllisessä mielessä varsin ongelmallinen. Kun sama ongelma toistuu, eikä ristiriidasta päätösten ja viestinnän välillä tunnuta välittävän, antaa se varsin omituisen kuvan maamme viranomaistoiminnasta. Rautiaisen mukaan tällainen viranomaistoiminta ei sovi oikeusvaltioon.

Pohdintaa

STM:llä näyttää olevan paljon valtaa epidemian torjunnassa, joko annettuna tai itsevaltaisesti otettuna. Koronakriisi on osoittanut, että ministeriö ohjaa niin THL:n kuin AVI:enkin toimintaa ja päätöksentekoa. Vastuuta ministeriö ei kuitenkaan haluaisi ottaa mistään. Lentokentän toimissa vastuun katsottiin olevan AVI:lla, mutta kokoontumisrajoitusten osalta AVI:t eivät olisi saaneet tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman ministeriön ohjausta. Samoin muiden tahojen itsenäisiä maskisuosituksia ministeriö ei katsonut hyvällä, vaan sen mukaan kaikkien olisi pitänyt odottaa ja noudattaa STM:n ohjauksessa tehtyä suositusta. Vaikuttaa jonkinlaiselta ministeriödiktatuurilta.

Epidemian torjuntavastuuta on siirretty myös kansalaisille, joiden odotetaan ohjeita noudattamalla toimivan epidemian torjujina. Ohjeiden sekavuus ja ristiriitaisuus kuitenkin herpaannuttavat kansalaisten kiinnostuksen niitä kohtaan. Eroon koronasta-tutkijaryhmän jäsenet Elina Laamanen ja Henri Lampikoski kirjoittivat Helsingin Sanomien loistavassa mielipidekirjoituksessaan, että epäselvä viranomaispuhe on seurausta siitä, etteivät päättäjät ja viranomaiset kanna heille kuuluvaa vastuuta kriisin johtamisesta. ”Diktatuureissa hallinnon toimintakyvyttömyydestä vaietaan. Suomessa ongelma on kääritty epätäsmällisen retoriikan sumuverhoon.” Epätäsmällisellä retoriikalla yleensä piilotetaan toiminnan todellisia motiiveja ja siksi onkin hämmentävää huomata, kuinka sujuvasti terveysviranomaiset käyttävät tätä poliitikoille tuttua keinoa.

Kaikkein huolestuttavin piirre tässä ministeriödiktatuurissa on kriittisten puheenvuorojen vaientamispyrkimykset. Viranomaisten näkemyksiä kritisoineita syytetään ”yhteisen veneen keikuttamisesta” tai luottamuksen murentamisesta, kuten Matti Heino oivallisessa blogikirjoituksessaan toteaa. Luottamus on kuitenkin ansaittava, myös viranomaisten. Vastakkaisten näkemysten vaientamispyrkimykset nakertavat luottamusta huomattavasti enemmän kuin avoin ja perusteellinen kansalaiskeskustelu. Yleisimmin vaientamispyrkimykset tapahtuvat leimaamalla erilaisia näkemyksiä esittävät jonkinlaisiksi riidanhaastajiksi tai tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi. Nyt vaientaminen on kuitenkin ottanut uuden askeleen, kun keinovalikoimaan on tullut myös twitter-tilin sulkeminen. Tämä on erittäin huolestuttava suuntaus.

Korona on aiheuttanut varmasti monille mielenterveysongelmia, kuten THL:n Tervahauta esitti. Itseäni ahdistaa lukea Mika Salmisen lähes päivittäisiä haastatteluja, joissa hän ei oikeastaan kerro mitään uutta, vaan tyytyy sanomaan, että tilannetta seurataan. Viranomaisten pitäisi tartuntatautilain mukaan toimia yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, eikä vain seurata sitä. Ahdistus on samanlaista kuin nuorten ilmastoahdistus. Vaikka tutkimustietoa ilmastonmuutoksesta ja sen kammottavista seurauksista kertyy yhä enemmän, ei tieto johda toimenpiteisiin päätöksenteossa ja se saa aikaan ahdistuksen. Samanlaista ahdistusta kokee moni tässä koronakriisissä. Tieto taudin vakavuudesta ja tartuntamekanismeista lisääntyy vauhdilla, mutta se ei muutu torjuntatoimenpiteiksi terveysviranomaisten taholla. Tämä ahdistaa, eikä tätä ahdistusta paranneta koronauutisointia vähentämällä. Se paranee ainoastaan viranomaisten asennemuutoksella.

 

Edit: Harri Saxénin omistama yritys on toimittanut GSK:n asiakaslehteä, mutta yrityksen toiminta on lakannut.