Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) koronantorjuntatoimien seuraaminen on muodostunut mielenkiintoiseksi jatkokertomukseksi, jossa sattuu ja tapahtuu. Huhti-toukokuun vaihteessa purin havaintojani ylimpien terveysviranomaisten toiminnasta ensimmäiseen korona-blogiini. Toukokuun alkuun mennessä oli jo käynyt ilmeiseksi, että ministeriöllä ja sen alaisella THL:lla on toiminnassaan joku omituinen tavoite, joka ajaa lakisääteisen epidemiantorjunnan edelle. Tuolloin saattoi vain arvuutella, mistä outo käyttäytyminen johtui. Viranomaistoimintaa ei olisi oikein saanut edes kyseenalaistaa, saati pohtia ministeriön motiiveja. Kaikkinainen toiminnan motiivien arvuuttelu sai aina salaliittoteoria-leiman.
Toukokuussa kritiikki THL:n toimintaa kohtaan alkoi kuitenkin kasvaa ja eri tahot alkoivat vaatia hallituksen korona-päätösten tausta-aineistojen julkaisemista. Toisen korona-blogini kirjoitin siitä, kuinka STM:n ja THL:n uskottavuus oli toukokuussa koetuksella. Toiminnassa oli populistisia piirteitä ja tiedon panttaamista. Jo huhtikuussa alkoi näyttää siltä, että ylimmät terveysviranomaistahot eivät noudattaneet tartuntatautilakia ja toukokuussa vaikutti jo ilmeiseltä, etteivät he noudattaneet julkisuuslakiakaan. Saaga jatkuu tällä kolmannella blogilla, johon kokoan kesäkuun tapahtumia, jotka selvästi paljastavat kuinka röyhkeää toimintaa THL ja STM harjoittavat.
Kesäkuu alkoi maskikeskustelulla. Oikeastaan maskikeskustelua oli käyty jo koko kevät. Siitä tutkijat ja monet riskiryhmiin kuuluvat kansalaiset vaativat ministeriöltä yleistä suositusta kasvomaskien käytöstä julkisissa tiloissa. Maksisuositus tai jopa maskien käyttöpakko oli yleistynyt monissa maissa samalla, kun ne purkivat kokoontumisrajoituksiaan. Uusimpien tutkimusten perusteella näytti siltä, että Covid-19-virusinfektio tarttuu erityisesti pisaratartuntana ja ilmavälitteisesti aerosolien muodossa. Kasvomaski estäisi parhaiten näiden leviämistä tartunnan saaneen yskiessä tai puhuessa. Ministeriö ei maskisuositusta kuitenkaan halunnut antaa ja tuntui keksivän mitä ihmeellisempiä selityksiä linjalleen. Hallituksen vaatimuksesta STM oli tilannut selvityksen maskien hyödyistä entiseltä THL:n tutkimusprofessorilta Marjukka Mäkelältä, joka toteutti kirjallisuuskatsauksen maskien hyödyistä ministeriön määrittelemien kriteerien mukaisesti. Selvitys julkaistiin toukokuun lopussa. Useat professorit ja yliopistotutkijat ihmettelivät sekä katsauksen johtopäätöksiä, että siihen valikoituneita tutkimuksia. Kun tärkeimmäksi tutkimusten valintakriteeriksi asetettiin satunnaistetut tutkimukset, valikoitui katsaukseen vain pieni joukko melko huonolaatuisia tutkimuksia. Näiden perusteella oli lähes mahdotonta arvioida maskien hyötyjä Covid19-epidemian leviämisen ehkäisemisessä. Johtopäätöksenä kuitenkin esitettiin, että maskien käytöllä on vain vähäinen tai olematon vaikutus epidemian leviämiseen. Johtopäätös oli todella yliampuva ja vaikutti lähinnä siltä, että se oli päätetty jo etukäteen ja selvityksessä piti vain löytää sellaiset tutkimukset, jotka eivät ainakaan suoraan tyrmänneet sitä.
Tärkeintä ei kuitenkaan ollut itse selvitys vaan hallituksen päätös maskien käyttösuosituksesta. Yhteiskuntaa oltiin avaamassa ja kokoontumisrajoituksia purkamassa. Epidemian uudelleen leviämisen estämiseksi toivottiin selkeitä toimia, kuten maskien käyttösuosituksia. Hallituksen päätös oli kuitenkin pettymys monelle. Hallitus ei antanut maskisuositusta ja perusteli päätöstä STM:n virkakannalla, joka oli suositusta vastaan. Ministeriö sivuutti täysin WHO:n rahoittaman laajan, maskien hyötyjä kartoittaneen tutkimuksen, joka julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä vain muutama päivä STM:n selvityksen jälkeen. WHO:n tutkimus oli päätynyt täysin päinvastaiseen näkemykseen kuin STM:n tilaama selvitys. Ministeriö sivuutti myös hallituksen asettaman tiedepaneelin näkemyksen maskisuosituksesta. Tiedepaneelin mielestä asiassa pitäisi noudattaa varovaisuusperiaatetta ja sen mukaisesti suositeltava maskien käyttöä. Myös suomalaisten professorien ja tutkijoiden joukko, joka jo aiemmin oli laatinut vetoomuksen epidemian tukahduttamiseksi, oli laatinut nyt vetoomuksen maskisuosituksen antamiseksi epidemia-alueille. Tätäkään ei huomioitu päätöksenteossa. Ministeriön kanta ja sen mukainen hallituksen päätös näytti perustuvan ainoastaan STM:n tilaamaan, tarkoitushakuiseen kirjallisuuskatsaukseen. STM:n osastopäällikkö Tuija Kumpulainen korosti hallituksen tiedotustilaisuudessa sitä, että STM ei kuitenkaan päätynyt kieltämään maskien käyttöä, vaikka olisi niinkin voinut tehdä. Melko huolestuttavaa, että lakisääteisesti epidemian torjunnasta vastaava viranomainen uhkailee kansainvälisesti tunnustetun ja WHO:nkin suositteleman torjuntatoimen kieltämisellä. Voiko ylimielisempää viranomaiskommenttia enää olla? Se oli kuin käsky maskisuositusta vaatineelle kansanosalle: olkaa nöyriä ja kiitollisia, että voitte edes itse halutessanne käyttää maskia tai muuten viemme teiltä senkin oikeuden. Kommentti antaa mielikuvan virkamiehestä, joka on tottunut lähes mielivaltaiseen vallankäyttöön.
Ministeriön mukaan ensisijaisia epidemian torjuntakeinoja olivat lähikontaktien välttäminen, käsien peseminen ja hyvä yskimishygienia. Näiden tehosta Covid-19-virusinfektion torjunnassa ei kuitenkaan ole esitetty minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Turvavälejä ei aina ole mahdollista ylläpitää. Esimerkiksi tupaten täynnä olleissa ruuhkajunissa muistuteltiin matkustajia kuulutuksilla turvaväleistä, vaikka ahtaissa vaunuissa ohjeita oli mahdoton noudattaa. Kansalaisten olisi VR:n mukaan pitänyt itse älytä välttää joukkoliikennettä ruuhkaisimpina aikoina. Käsien jatkuvalla pesemisellä on vaikea kuvitella olevan merkittävää vaikutusta ilmavälitteisten tartuntojen ehkäisyssä. Hyvällä yskimishygienialla viranomaiset tarkoittivat lähinnä hihaan yskimistä, joka jostain kumman syystä on katsottu tehokkaammaksi kuin maskiin yskiminen.
Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen ihmetteli Iltalehden haastattelussa hallituksen linjaa, sillä hänestä kyse on isosta periaatteellisesta päätöksestä: halutaanko yhteisönä suojella riskiryhmiin kuuluvia. Nyt päätös oli, että ei suojella. STM:n hyvin kapea-alaisen selvityksen sijaan Huovisen mielestä taustatietona olisi pitänyt käyttää WHO:n huomattavasti kattavampaa selvitystä. Ministeriön kantaa kritisoi myös tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa blogia aktiivisesti kirjoittanut emeritusprofessori Matti Jantunen. Hän ei keksinyt ministeriön toiminnalle mitään muuta järkevää perustetta kuin kyvyttömyyden perääntyä maaliskuussa julkaistusta tiedotteesta, jossa se julisti kasvomaskien olevan hyödyttömiä ja mahdollisesti jopa haitallisia koronaepidemian leviämisen torjunnassa. Miksi ministeriö ei voi perääntyä virheelliseksi osoittautuneesta tiedotteesta? Vai oliko pikemminkin niin, että jo maaliskuussa tehtiin poliittinen linjaus siitä, että maskisuositusta ei Suomessa oteta käyttöön ja siinä pysyttiin, vaikka maailma ympärillä muuttui ja uutta tietoa tuli esiin? Tekikö siis ministeriön virkamiehet poliittisen päätöksen maskien käyttösuosituksesta hallituksen sijaan?
Ylen 7.6. julkaisema pitkä, taustoja avaava juttu ”Kova kilpa suoja-varusteista” kertoo, että hallitus teki helpoimman ratkaisun ja valitsi sen vaihtoehdon, joka ei vaadi säädösvalmistelua. Juttu kertoo myös, että koko maskikeskustelun taustalla oli se, etteivät viranomaiset uskaltaneet suositella maskeja tilanteessa, jossa suojavarusteita riitti hädin tuskin terveydenhuollon henkilöstölle. STM pelkäsi, että perustuslakivaliokunta olisi voinut velvoittaa valtiota jakamaan kansalaisille maskeja, joita ei ollut. En voi ymmärtää, miten kangasmaskien käytön suositteleminen julkisissa tiloissa vaikuttaisi terveydenhuollon suojainpulaan. Kysehän on laatuvaatimuksiltaan täysin erilaisista tuotteista. Maskisuositus on jo voimassa monessa maassa, eikä yhdestäkään ole kuulunut viestiä, että suositus pitäisi purkaan, jotta terveydenhuollolle riittäisi suojavarusteita. Ja jos taustalla oli pelko suojainpulasta, miksi sitä ei voitu rehellisesti sanoa ääneen, vaan piti tilata tarkoitushakuinen tutkimuskatsaus, jolla vakuuteltiin maskien hyödyttömyyttä? Todennäköisesti siksi, että sekään ei ollut todellinen syy, vaan yksi niistä keinoista, joilla virkamiehet pelottelivat poliitikkoja, jotta nämä jättäisivät suosituksen tekemättä. Todellinen syy on edelleen hämärän peitossa ja sitä voi vain arvailla.
Olen pohtinut myös sitä, kuinka vaikeaa hallituksen on tehdä ministeriön esityksestä poikkeavia päätöksiä. Jo huhtikuun lopussa oikeuskansleri oli puuttunut tapaan, jolla hallitus teki linjaavia päätöksiä. Oikeuskansleri kehotti virkamiesjohtoa ja pääministerin esikuntaa palaamaan normaaliin toimintamalliin, jossa päätökset tehdään virkamiesvalmistelun pohjalta. Millaiset ovat siis hallituksen mahdollisuudet tehdä päätöksiä, joita virkamiehet eivät halua valmistella?
Yle julkaisi ensimmäisen pitkän, taustoittavan jutun hallituksen koronakevään päätöksenteosta 2.6. Se kertoo taustoista hallituksen ja ylimpien virkamiesten näkökulmasta. On mielenkiintoista, että sisäpiiristä asiat tuntuvat näyttävän erilaiselta, kuin täältä kansalaisen taholta. Tekstiä lukiessa tulee välillä jopa sellainen olo, että historiaa yritetään nyt kirjoittaa uudelleen huomattavasti todellisuutta silotellumpaan muotoon. Toki kaikki journalismi on aina toimittajiensa suodattamaa, joten tässäkin taitaa olla turha ryhtyä vertaamaan tätä juttua aiemmin julkaistuihin. Se sijaan nostan tekstistä muutaman itseäni eniten hämmentäneen kohdan esiin. Tekstin mukaan maailma muuttui 11.3. kun Trump kielsi lennot Euroopasta Yhdysvaltoihin. Kuitenkin samana päivänä WHO julisti Covid-19-taudin pandemiaksi ja varoitti kaikkia maita tästä vakavasta epidemiasta, mutta tästä ei tekstissä mainita mitään. Eikö tällä todellakaan ollut vaikutusta terveysviranomaisten maailmankuvaan? Siis lentokielto Yhdysvaltoihin oli se, joka muutti maailman, ei itse pandemia.
Itseäni tietenkin kiinnostaa se, kuinka virkamiehet suhtautuvat heidän toimiinsa kohdistettuun kritiikkiin. Juttu kertoo asiasta näin: ”Media marssitti julkisuuteen henkilöitä, jotka olivat valmiita kertomaan näkemyksiään ja kritisoimaan hallituksen linjaa. Monilla näistä ei ollut epidemiologian tai virologian osaamista. Ministereitä ja heidän työnsä tukena olleita asiantuntijoita tämä ärsytti.” Kansanedustajat ja ministerit ovat eduskunnassa ja hallituksessa edustamassa kansaa ja kansalaispalatteen vastaanottaminen kuuluu olennaisena osana heidän työhönsä. Lähtökohtaisesti se tuskin ärsyttää heitä. THL:n asiantuntijoita sen sijaan varmasti ärsytti heidän linjauksistaan poikkeavat näkemykset, varsinkin jos niitä ei haluttu mitenkään ottaa huomioon. Ja syylliseksi he tietenkin nimesivät median, joka on päästänyt kaikenlaiset professorit ja muut näkemyksineen ääneen. Tämä kertoo jälleen melkoisesta ylimielisyydestä. Hallituksen apuna toimineet asiantuntijat olivat nostaneet oman asiantuntemuksensa kaikkien muiden yläpuolelle ja halveksivat muiden tieteentekijöiden näkemyksiä.
Viimeisenä, mutta kaikkein käsittämättömimpänä väitteenä Ylen jutussa kerrotaan, että THL:n ennusteet osuivat harvinaisen lähelle sitä, miten taudin ensimmäinen aalto Suomessa meni. Onkohan nyt ihan oikeasti kyse tuosta maaliskuussa julkaistusta ennusteesta? Täytyy olla, sillä muita ei ole näkynyt. Todellisuudessahan se meni täysin metsään. Ennusteen lievimmässäkin skenaariossa arvioitiin tartunnansaaneita olevan 20 % väestöstä eli noin miljoona suomalaista. Kesäkuun alussa, artikkelin julkaisuhetkellä todettuja tartuntoja oli alle 7 000 ja vasta-ainetestien tulosten perusteella arvioituna ehkä n. 1-2 kertaa sama määrä diagnosoimattomia tartuntoja. Tämä on vain n. sadasosa ennustetusta. Valtioneuvosto oli julkaissut maaliskuun puolivälissä samansuuntaiset, THL:n tietoihin pohjautuvat ennusteet, joissa myös kuolleisuusarvio oli mukaan. THL:n itse julkaisemasta ennusteesta kuolleisuus oli poistettu. Valtioneuvoston lievimmässä skenaariossa kuolleisuus oli arvioitu välille 540-1080. Tässä oli kesäkuussa päästy jo suhteellisen lähelle, sillä kuolleiden määrä artikkelin julkaisupäivänä oli 320. Jos arvio sairastuneiden määrästä heittää kuitenkin lähes 100 kertaisesti, on vaikea ymmärtää, että jonkun mielestä ennuste osui oikeaan.
Ei siis ole mikään ihme, että THL yrittää viimeiseen asti välttää ennustemallinnusten lähdekoodin julkaisemista keksimällä mitä eriskummallisimpia syitä koodin salaamiselle. Kokonaan julkisen tiedon pohjalta olisi helppoa osoittaa ennusteen virheoletukset ja ristiriidat tutkimustiedon kanssa. Tähän ei ilmeisesti haluta antaa yhdellekään ”nojatuoliepidemiologille” mahdollisuutta, kun suurella vaivalla on hallitus juuri saatu uskomaan, että ennusteet osuivat oikeaan. Tilanne ei tyydytä kaikkia tieteentekijöitä. Open Knowledge Finland ry, avoimen tiedon hyödyntämistä ajava yhdistys, oli pyytänyt THL:lta mallinnuksen lähdekoodia tietopyynnöllä jo toukokuussa. THL kieltäytyi julkaisemasta koodia. Se perusteli koodin salaamista vastauksissaan sekä yhdistykselle että aiemmin koodia pyytäneelle Antti Viitalalle mm. koodin patentoitavuudella, tutkimukselle aiheutuvalla haitalla ja sillä, että kyse ei ole julkisuuslain mukaisesta viranomaisen asiakirjasta vaan ennemminkin muistiinpanotyylisestä materiaalista. Kaikki nämä ovat ongelmallisia väitteitä. Akatemiatutkija Leo Lahti korosti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että THL:n kesäkuussa tekemä päätös epidemialaskelmien salaamisesta on suorassa ristiriidassa hallinnon julkisuusperiaatteen, valtioneuvoston avoimuuslinjauksen ja kansallisen avoimen tieteen julistuksen kanssa, jonka THL on itse allekirjoittanut.
THL:n oli pakko reagoida kirjoitukseen jollain tavalla. Ja se tapa oli jo aiemmistakin ristiriitatilanteista tuttu blogikirjoitus. Tietoylijohtaja Pekka Rissanen vakuutteli kirjoituksessaan ”Avoimuus on THL:n tutkimuksen lähtökohta, mutta laatu ei saa jäädä sen jalkoihin”, että laitos toimii niin avoimesti kuin laki sallii ja kertoo, että keskeneräisiä asioita ei ole tieteessäkään tapana julkaista. Koodit tulevat julkisiksi sitten, kun ne saadaan riittävän laadukkaiksi julkaistavaksi alan tiedejulkaisuissa. Rissanen siis myöntää kirjoituksessaan, että hallitukselle tuotettu ennusteinformaatio on niin laadutonta, ettei sen tuottamiseen käytettyä lähdekoodia voida julkaista. Tutkijatohtori Tuomas Aivelo kritisoi Rissasen blogikirjoitusta twitterissä. Hän kutsui kirjoitusta ihan syystäkin hävyttömäksi. THL:n mallinnusten merkitys päätöksenteossa on ollut huikea ja siksi myös paine niiden taustatietojen julkaisemiseen on valtava. THL näyttäisi kuitenkin asettavan yksittäisen tutkijan meriitit mahdollisimman laadukkaasta julkaisusta koko julkisuuslain yläpuolelle. Julkisuuslain tarkoituksena on antaa kansalaisille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä. Nyt tämä valvonta on mahdotonta. Mikä toisaalta tuntuu jopa olevan THL:n tavoitekin.
THL:ssa on tiedetty jo maaliskuussa laitoksen toimintaan kohdistuvasta voimakkaasta kritiikistä ja siellä onkin päätetty tilata viestintätoimisto Tekiriltä mallivastauksia erilaisissa julkisen keskustelun tilanteissa esitettäväksi. Jo tuolloin heitä syytettiin tiedon pimittämisestä ja vastoin WHO:n ohjeita toimimisesta. Sen sijaan, että näitä olisi ryhdytty ratkomaan tietojen asianmukaisella julkaisemisella, niihin päätettiin hakea apua maineenhallintakonsultilta. Tekirin tuottama 27-osainen diasarja antaa sopivia repliikkejä yksittäisten kuolemantapausten tai hoivakodeissa tapahtuvien joukkokuolemien kommentoimiseen. Se kertoo myös, miten kannattaa kommentoida, jos käy niin, että tehohoitotarve ylittää kapasiteetin ja THL:n johdolle vaaditaan potkuja. Dokumentti ohjaa myös sopiviin repliikkeihin, jos THL:a syytetään itseriittoisuudesta ja esim. WHO:n ohjeiden sivuuttamisesta. Eipä ollut ihme, että laitos yritti salata myös tämän dokumentin.
THL selvisi kuitenkin varsin kuivin jaloin tämän maineenhallintakonsultaation aiheuttamalta mainekolhulta, kun samaan aikaan paljastui valtiovarainministeri Katri Kulmunin esiintymiskoulutusostot samaiselta konsultilta. Valtakunnanuutiseksi nousi Kulmuni ja THL sai huokaista helpotuksesta. Talouselämä-lehden toimittaja Joanna Palmén sentään kirjoittaa, että on epäilyttävää, kun viranomainen palkkaa kriisiviestintäkonsultin. Palmén ihmetteli viestintätoimiston tarvetta, kun laitos itsessään työllistää jo 26 viestintäalan ammattilaista. Eikö heiltä löydy riittävästi osaamista ohjata myös talon kriisiviestintää? Jostain syystä THL:n johto luotti enemmän erilaisista talousrikoksista ja muista vastaavista sotkuista syytettyjen auttajaan kuin omaan viestintäosastoonsa.
Kesäkuussa THL ryhtyi esiintymään myös talousosaajana. Korona-viikkotiedotteessaan 10.6. se esitteli kuvaajan, jossa verrattiin Suomen ja Ruotsin koronarajoitusten aiheuttamia vaikutuksia bruttokansantuotteeseen (BKT). Suomessa rajoitukset olivat paljon tiukempia ja siten niiden vaikutus BKT:n laskuunkin suurempi. Ihmetellä kuitenkin täytyy, miksi THL mallintaa pelkästään epidemian torjuntatoimien vaikutuksia talouteen unohtaen kokonaan itse epidemian vaikutukset. Todellisuudessa sairastuneiden pitkät sairauslomat ja työkyvyn menetykset sekä omaehtoiset eristäytymiset laskevat Ruotsin BKT:ta vielä pitkään sen jälkeenkin, kun Suomessa voidaan jo varovaisesti palailla normaaliin arkeen. Mikä on mahtanut olla THL:n motiivina jakaa aktiivisesti tällaista harhaanjohtavaa kuvaa saatetekstillä: ”Jos Suomi olisi toiminut Ruotsin tavalla, vaikutukset Suomen kansantalouteen olisivat huhtikuussa 2020 jääneet yli viisi prosenttiyksikköä pienemmiksi.”? Esimerkiksi IMF on arvioinut koronan aiheuttamat kansantalouksiemme notkahdukset suurin piirtein samansuuruisiksi. Taloustieteen professori Antti Ripatti kommentoi laskelmaa twitterissä todeten sen perin heikoksi virkamiestyöksi. Analyysi ei nojaa mihinkään koronasta tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen, eikä sen tasoisia rykäisyjä pitäisi päästää julkisuuteen.
Kesäkuussa koronaepidemia alkoi onneksi maassamme hiipua, vaikka rajoituksia poistettiin. Aktiivinen testaaminen sekä altistuneiden jäljittäminen ja eristäminen näyttivät toimivan. Välillä hieman epäilytti THL:n tilannetietojen paikkansapitävyys, kun isosti uutisoidut tartuntojen 0-päivät paljastuivatkin jonkinlaiseksi järjestelmäviaksi, mikä esti tartuntatietojen päivittymisen THL:n rekistereihin. Hämmennystä herätti myös THL:n toukokuun lopussa muuttama ohje potilastietojen kirjaamisesta. Aiemmasta käytännöstä poiketen sairaalahoidossa olleiden koronapotilaiden ilmoittaminen ohjeistettiin tekemään vasta hoitojakson päätyttyä. Kansalainen jäi epätietoiseksi, mitkä rekisteritiedot olivat tämän jälkeen edes jollain tavoin reaaliaikaisia, ja mitkä taas viikkoja tai jopa kuukausia jäljessä.
Epidemian toiseen aaltoon varautumiseksi THL ryhtyi valmistelemaan altistumisten jäljitystä helpottavaa puhelinsovellusta. Tällaista sovellusta oli jo aiemmin testattu Vaasassa. Pilottiohjelmiston olivat toteuttaneet ohjelmistoyhtiöt Futurice ja Reaktor. THL:n poikkeuksellisen tiukat kilpailutuskriteerit pudottivat kuitenkin nämä sovelluksen kehittämisessä pitkällä olleet osaajat tarjouskilpailun ulkopuolelle. Monet alan yritykset ihmettelivät THL:n tarjouspyynnössä määriteltyjä yksityiskohtaisia osaamisvaatimuksia. THL perusteli asiaa sillä, että järjestelmän on oltava yhteensopiva Kelan käyttämien ratkaisujen kanssa. Sovelluksen toteuttajaksi nopeatempoisessa valintaprosessissa valikoitui Solita, jonka terveys- ja hyvinvointialaan keskittyvän yksikön oli muutama vuosi aiemmin perustanut THL:stä siirtynyt Risto Kaikkonen. Taas siis tilattiin entiseltä THL:n työntekijältä, kuten maskiselvityskin. Tarkoituksellisestiko? On mielenkiintoista seurata, saadaanko sovellus ajoissa ja millainen on lopultakin sen tietosuoja. En ole oikein vakuuttunut kummastakaan.
Emme tietenkään voi olla varmoja tuleeko mitään epidemian toista aaltoa, mutta jos se tulee, on varsin todennäköistä, että se tulee Suomeen ulkomailta. THL:n asiantuntijat ovat pitkään vakuutelleet, että vaikka saisimme tukahdutettua taudin nyt, se leviää maahamme väistämättä myöhemmin ulkomailta tulevien mukana. Kesäkuussa THL ei enää pitänytkään matkailijoita tartunnan levittämisen kannalta suurena riskinä. Mitään ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ei enää katsottukaan tarpeelliseksi, kun matkailua maiden välillä ryhdytään avaamaan. Mikä mahtoi muuttaa näkemyksen täysin päinvastaiseksi? Vai onko taustalla se, että mitään torjuntatoimia ei oikeasti haluta tehdä ja toisinaan se vaatii perusteluksi sen, että niitä ei kannata tehdä ja toisinaan taas sen, että niitä ei tarvitse tehdä?
Epidemiatilanne esimerkiksi naapurimaa Ruotsissa on melko kammottava ja erityisesti Pohjois-Suomessa ongelmana on päivittäisten rajanylitysten mukana tulleet tartunnat. Ostosreissuja Ruotsiin ei suositella, mutta eipä nuo suositukset taida kovinkaan tehokkaita olla, kun väki käy nuuskaa hakemassa. Länsi-Pohjan alueen lääkärit ovat vaatineet Ruotsin rajaliikenteen rajoittamista epidemian leviämisen estämiseksi. THL vastasi lääkäreiden hätähuutoon tiedotteella: ”Asiointiliikenne rajan yli lisää tartuntariskiä länsirajalla – hakeudu koronatestiin matalalla kynnyksellä”. Rajaliikenteen rajoittamista ei siis harkita, vaan mieluummin ohjataan jo tartunnan saaneet testeihin. Terveydenhuoltohenkilöstö asetetaan haastavaan tilanteeseen, kun muutama tartunnan saanut on ehtinyt altistaa jo satoja suomalaisia. Kaikki pitäisi nyt pystyä jäljittämään ja eristämään. On ymmärrettävää, että lääkärit ja muu hoitohenkilökunta on huolissaan Ruotsin puolelta tulevista tartunnoista. He haluavat varmasti viimeiseen asti välttää Pohjois-Ruotsalaisen Jällivaaran kaltaiset kaoottiset olosuhteet sairaaloissa.
Ruotsin täysin poikkeuksellinen koronastrategia ja tautitilanne ovat myös puhuttaneet paljon. Ruotsin valtionepidemiologi Anders Tegnell on kertonut radiohaastattelussa järkyttyneensä, kun EU-maat alkoivat sulkea rajojaan. Ruotsissa päätettiin maaliskuun puolivälissä siirtyä taudin torjunnasta ja tartuntojen ennaltaehkäisystä niiden haittojen vähentämiseen. Päätavoitteena oli turvata sairaanhoidon toimintakapasiteetti. Yhteiskunnallisia rajoituksia ei epidemian leviämisen ehkäisemiseksi juurikaan asetettu. Ruotsissa oletettiin muiden maiden toimivan samoin. Ainoa, missä Tegnell myöntää Ruotsin epäonnistuneen, on ikäihmisten suojelu. THL:n Mika Salminen on selkeästi yrittänyt saada Suomeen Ruotsin mallin mukaista painopisteen siirtoa epidemian torjunnasta sairastuneiden hoitamiseen, mutta hallitus on päätynyt torjumaan epidemiaa tiukoin rajoitustoimin. Nyt Tegnell hämmästelee sitä, että kaikkialla muualla tämä tuntematon ja vaaralliseksi luokiteltu tauti halutaan torjua, eikä sille olla valmiita antautumaan.
Aluksi Ruotsissa vallitsi tiivis yhteisrintama tukemassa valtionepidemiologin linjaa. Se alkoi kuitenkin rakoilla toukokuussa, kun mm. entinen valtionepidemiologi Annika Linden arvosteli Ruotsin koronalinjaa. Paljastui myös kaikenlaista muuta epämiellyttävää. Lindenin edeltäjä Johan Giesecke, joka oli voimakkaasti puolustanut Tegnelliä ja hänen valitsemaansa linjaa, olikin Folkhälsomyndighetenin eli kansanterveysviranomaisen palkkaama konsultti, joka laskutti viranomaista jokaisesta puolustuspuheenvuorostaan julkisuudessa. Myös vasta-ainetestit alkoivat osoittaa viranomaisen lupaukset lähestyvästä laumaimmuniteetistä paikkansapitämättömiksi. Tegnell kuitenkin seisoi vahvasti linjansa takana ja syytti jopa WHO:ta ”totaalisesta datan väärintulkinnasta” kun järjestö oli listannut Ruotsin niiden Euroopan maiden joukkoon, joissa koronatartunnat ovat lähteneet merkittävään kasvuun. WHO joutui Tegnellin painostuksesta tarkentamaan lausuntoaan kommentoimalla, että Ruotsissa rekisteröityjen tartuntojen kasvu johtuu testauksen lisääntymisestä ja että maan terveydenhuolto kykenee kyllä hallitsemaan tilanteen. Ruotsin hallitus ei ole puuttunut Tegnellin toimintaan, mutta on nyt päättänyt asettaa komission selvittämää koronastrategian onnistumista. Koska THL:n Mika Salminen on aiemmin julkisuudessa kertonut olevansa Tegnellin kanssa samoilla linjoilla, on mielenkiintoista seurata, millainen olisi ollut se Ruotsin kaltainen onnistuminen, jonka olisimme saavuttaneet, jos olisimme samalle laumasuoja-linjalle lähteneet.
Ylen kolumnisti Jari Ehrnroot pohti Ruotsin koronastrategian epäonnistumista kolumnissaan 16.6. Hän näki syyn pahalle epäonnistumiselle totaalidemokratiassa, jollaiseksi Ruotsi oli muuttunut siirtäessään päätösvallan poliittiselta hallitukselta virkamiehelle. Yhteisen hyvän tavoittelu oli asetettu yksittäisen ihmiselämän suojelun edelle. Arvopohjainen päätöksenteko oli sekoitettu tietopohjaiseen päätöksentekoon ja oli ajateltu, että virkamies voisi poliitikkoja paremmin määritellä sen yhteisen hyvän, jota toimenpiteillä tavoitellaan. Minun on kyllä vaikea kuvitella minkäänlaista yhteistä hyvää taudissa, joka voi jättää pysyviä terveysvaikutuksia jopa kolmannekselle sairastuneista tuottamatta kuitenkaan pitkäaikaista immuniteettia. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että ruotsalaisia on johdettu poikkeuksellisen härskisti harhaan. Ruotsissa, niin kuin Suomessakin on vahva luottamus viranomaisiin ja heidän vilpittömiin motiiveihinsa yhteiskunnan palvelemisessa. Tätä luottamusta on esimerkiksi lääkeyhtiöiden helppoa käyttää hyväksi.
Useat lääkeyritykset käyvät parhaillaan kovaa kilpajuoksua koronarokotteiden saamiseksi markkinoille. Pisimmällä kehitystyössä näyttäisi olevan Oxfordin yliopiston MERS-rokotteen pohjalle kehitetty rokote. Sen on lupailtu olevan valmis syksyllä. Ennen rokotteiden käyttöönottoa niiden teho on kuitenkin testattava kaksoissokkokokeella, jossa tuhansille testattaville annetaan testattavaa rokotetta tai lumerokotetta ja seurataan näiden kahden ryhmän saamien tartuntojen eroja. Lääkeyritykset ovatkin toivoneet, että epidemia pysyisi riittävän pitkään käynnissä, jotta he pystyisivät tekemään rokotteidensa kolmannen vaiheen testaukset loppuun. Monessa Euroopan maassa tämä ei enää onnistu. Oxford-rokotteen kehittäjäryhmäkin on todennut joutuvansa tekemään kokeensa ehkä Brasiliassa, Venäjällä tai Intiassa.
Yksi Euroopan maa olisi kuitenkin varsin suotuisa paikka rokotetutkimukselle tällä hetkellä, nimittäin Ruotsi. Tätä varotaan kuitenkin sanomasta ääneen. Suomikin olisi ollut, jos THL:n huolia liian hitaasta epidemian etenemisestä olisi päätöksenteon tasolla kuunneltu. Mahtaakohan Ruotsissa olla nyt jokin rokotetutkimus käynnissä? Vai ylläpidetäänkö siellä epidemiaa tietoisesti, kunnes tutkimus saadaan käyntiin? En oikein keksi mitään muuta järkevää selitystä sille, miksi Ruotsin korona-asiantuntijat ohjeistavat lieväoireisia koronatartunnan saaneita menemään töihin. Rokotetutkimuksessa mukana olevien tietysti toivotaan altistuvan virukselle normaalissa arkiympäristössään, muutoin tämänkaltaisen altistumisriskin ottaminen on järjetöntä.
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek on esittänyt useaankin otteeseen huolensa epidemian hiipumisesta Euroopassa, mikä voi tarkoittaa sitä, että rokotteita ei enää päästä testaamaan. Hän iloitsee kuitenkin THL:n Suomen Akatemian myöntämästä 500 000 € tutkimusrahoituksesta rokotteen ja luonnon viruksen synnyttämän immuniteetin tutkimiseen. Lääkäri Katja Luukkanen kommentoi twitterissä, että kyseessä on lääkeyritys GSK:n rokotteen ykkös- ja kakkosvaiheen tutkimus. Vuoden vaihteessa olisi sitten luvassa tutkimuksen kolmas vaihe, johon tarvitaankin sitten tuhansia koerokotettavia ja käynnissä oleva epidemia. Onkohan tämä sama asia kuin Nohynekin arvio siitä, että rokote voisi olla valmis puolen vuoden kuluttua, mutta kaikkia suomalaisia ei välttämättä rokotettaisi. Tässä vaikuttaisi olevan ainekset kahden vuoden takaisen toisintoon. Silloin Ilta-Sanomien perusteellinen reportaasi THL:n rokotetutkimuksesta alkoi näin: ”Useat korkeassa asemassa työskentelevät ja alallaan arvostetut lääkärit arvostelevat kovin sanoin rokotustutkimusta, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tekee lääkejätti GlaxoSmithKlinen (GSK) rokotteella. He kyseenalaistavat tutkimuksen eettisyyden. He arvioivat, että tutkimuksen seurauksena ihmishenkiä vaarantuu, kun lapsia rokotetaan vähemmän kattavalla rokotteella ja ikäihmisille ei suositella rokotetta.” Ollaanko nyt taas suunnittelemassa samanlaista eettisesti kyseenalaista tutkimusta GSK-lääkeyhtiön koronarokotteella?
THL vastasi tuohonkin reportaasiin blogi-kirjoituksella, jossa yhteistyötä lääkevalmistajan kanssa perusteltiin. Kirjoituksessa kehutaan erityisesti kansallisia terveysrekistereitämme, jotka antavat erinomaiset työkalut toteuttaa laajoja rokotetutkimuksia arvioiden kansanterveyden kannalta merkittäviä hyötyjä ja haittoja. Onkin erikoista, että läheskään kaikissa tapauksissa haittoja ei juuri rekisteröidä eikä niiden olemassaoloa myönnetä. Taitaa olla niin, että kun lääkeyhtiö on mukana rahoittamassa tutkimusta, se myös määrittelee, mitä havainnoidaan ja mikä jätetään huomioimatta. Esimerkiksi GSK:n HPV-rokote on hyväksytty kansalliseen rokoteohjelmaan, vaikka sen on havaittu aiheuttavan vakaviakin sivuvaikutuksia. Virallisesti näistä kuitenkin vaietaan. Kahden rokotteista vammautuneen lapsen äiti Elina Vuorenmaa kertoo kokemuksistaan Uuden Suomen puheenvuorossaan. Hän kirjoittaa mm. näin: ”Olemme pyytäneet rokotehaittajärjestelmän parantamista ja konkreettisia toimia rokotesairastuneiden auttamiseksi. Asioiden vastuulliseen käsittelemiseen tai tapaamisiin ei ole suostuttu. Jokainen viranomainen vuorollaan on joko siirtänyt vastuun seuraavalle tai vastannut asian olevan loppuun käsitelty.” Rokotehaitoista kärsiville näyttää siis tulevan seinä vastaan joka taholla.
Itse olen seurannut krooniseen väsymysoireyhtymään sairastuneiden kohtaloita. Heillä on usein taustalla homemyrkkyaltistuminen esimerkiksi homekoulussa tai homeisella työpaikalla, jonka jälkeen jokin infektio tai rokote on laukaissut invalidisoivan sairauden. Tämä fyysinen sairaus yritetään Suomessa selittää psyykkiseksi. Sairauden biolääketieteellistä tutkimusta ei sallita. Sitä yrittäneeltä lääkäriltä Olli Pololta Valvira vei lääkärinoikeudet. Potilasyhdistys Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys ry yritti saada valtion tämän vuoden budjettiin rahaa sairauden biolääketieteelliselle tutkimukselle, mutta THL ei tukenut esitystä. THL:n mukaan kyseinen raha olisi pitänyt ohjata toiminnallisten häiriöiden tutkimus- ja hoitosuositusten laatimiseen. Toiminnalliset häiriöt on uusi diagnoosikategoria, johon niputetaan tällä hetkellä kaikki sellaiset oireet ja oireyhtymät, joihin ei löydy selkeää fyysistä syytä. Ja kun estetään mahdollisten fyysisten syiden tutkiminen, voidaan halutut sairauden määritellä psyykkisluontoisiksi toiminnallisiksi häiriöiksi. Hoidoksi näihin häiriöihin tarjotaan mm. käyttäytymisterapiaa. HUS:n uusi toiminnallisten häiriöiden poliklinikka kehittää hoidoksi myös verkkokurssia yhteistyössä arkkitehti Maria Nordinin kanssa. Jopa lääkäriliitto suhtautuu varovaisen ymmärtävästi Nordinin eroon oireista-kurssiin, vaikka Tukes on antanut hänelle uhkasakon vaarallisten terveysväittämien esittämisestä. Onhan tuo tietysti helppo ja halpa tapa hoitaa rokotteiden vammauttamat ihmiset: käsketään heidän hakeutua Nordinin hömppäkurssille ja jos eivät suostu/saa apua kurssista, niin vika on potilaiden väärässä suhtautumisessa kurssiin ja sen ohjeisiin. Tällaisessa toimintamallissa on menty jo varsin kauas terveydenhuoltolain määrittelemästä näyttöön perustuvasta hoidosta. Ihmetellä täytyy, miten tällainen on Suomessa mahdollista.
Pahoin pelkään, että myös koronan pitkittyneitä oireitakin aletaan jossain vaiheessa määritellä toiminnallisiksi häiriöiksi. Siihen suuntaan mielestäni viittasi jo HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvisen kommentti Ilta-Sanomissa. Ensin hän kertoi, ettei jälkioireista vielä tiedetä paljoakaan, on vain erilaisia havaintoja ja kuulopuheita. Sitten hän osasikin jo sanoa, että tyypillisin jälkioire eli hajuaistin menetys ilmeisesti palautuu, mutta se vaatii potilaalta harjoittelua. Parantuminen on siis potilaasta itsestä kiinni, kunhan vain harjoittelee. Jos ei parane, vika on potilaassa, joka ei harjoittele riittävästi.
Paine määritellä pitkittyneet oireet jostain muusta kuin koronasta johtuvaksi kasvaa sitä mukaan, kun terveydenhuoltohenkilöstössä todetut, ammattitautikriteerit täyttävät koronatartunnat lisääntyvät. Hoitohenkilöstöllä oli kesäkuun alkuun mennessä todettu jo yli 900 koronavirustartuntaa, joista yli puolet oli saatu töissä. Tapaturma-asiain korvauslautakunnan kerrottiin todenneen 26 hoitohenkilöstöllä ilmennyttä koronavirustartuntaa ammattitaudiksi. Siis toistaiseksi vain n. 5 % töissä sairastuneista on saanut ammattitautidiagnoosin. Vakuutusyhtiöt eivät halua korvata ammattitauteihin liittyviä kustannuksia loputtomasti, joten ne pyrkivät sekä kiristämään ammattitaudiksi määrittelyn kriteereitä että määrittelemään sairauksien pitkäaikaisvaikutukset muusta kuin ammattitaudista johtuvaksi. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on rakennettu kattavat asiantuntijaverkostot.
Palataanpa vielä tuohon Vuorenmaan rokotekirjoitukseen ja erityisesti yhteen sen saamista vastauksista. Erika Keski-Korhonen kehotti vastauksessaan Vuorenmaata selvittelemään THL:n toimijoiden sidonnaisuuksia. Hän on itse yrittänyt selvitellä mielenterveys- ja päihderiippuvuuden sidonnaisuuskuvioita ja todennut niiden olevan kuin mafia. Hän on yrittänyt saada tietoa mm. Valviran pysyvien asiantuntijoiden sidonnaisuuksista, mutta Valvira on kieltäytynyt niitä antamasta. Hän on kannellut asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehen vastaus kiinnostaa kovasti myös minua. Onko merkittävää julkista valtaa käyttävien asiantuntijoiden taloudelliset sidonnaisuudet julkista tietoa? Kaiken järjen mukaan niiden pitäisi olla. Joskin Valvira voi vastata kanteluun ympäripyöreästi ja sitten asia jää siihen. Näin nämä tuntuvat usein menevän. Kuten THL:n vastaus oikeuskanslerin selvityspyyntöön epidemialaskelmien taustatietojen panttaamisesta. THL vakuuttaa toimivansa lakien mukaan ja julkaisevansa kaikki, paitsi luonnosmuodossa olevia mallinnuksia. Mutta juuri nämä mallinnukset ja niiden taustaoletuksethan ovat niitä, jotka halutaan julki. Eivät ne ole luonnoksia, jos niiden pohjalta on tehty poliittisia päätöksiä. Jää nähtäväksi hyväksyykö oikeuskansleri tämän selityksen vai johtaako asia johonkin jatkotoimenpiteeseen. Toimenpidekin voi olla vain muodollinen, jolla ei ole käytännön vaikutuksia.
Minusta merkittävää päätösvaltaa yhteiskunnassamme käyttävien asiantuntijoiden ja viranomaisten taloudelliset sidonnaisuudet pitäisi nostaa huomattavasti nykyistä ponnekkaammin julkiseen keskusteluun. Ne ovat koko hyvinvointiyhteiskuntamme suurin uhka. Esimerkiksi terveydenhuoltoamme ohjataan hyvin pitkälle yksityisen yhdistyksen laatimilla käypä hoito-suosituksilla, joiden laatua tai laatijoiden sidonnaisuuksia ei valvo kukaan. Kun yhdistyksen johtopaikoilla istuvat huolehtivat, että työryhmissä on aina tiettyjen tahojen edunvalvojia, alkaa terveydenhuoltoamme pikkuhiljaa ohjaamaan lääkeyhtiöiden etujen maksimointi tai vakuutusyhtiöiden korvausvelvollisuuksien vältteleminen. Terveydenhuoltojärjestelmämme ei enää yritä parantaa sairaita tai ennaltaehkäistä sairastumisia vaan tuottaa entistä enemmän asiakkaita yhä kalliimmille lääkkeille. Toisaalta järjestelmä tuottaa terveydenhuollon ja sosiaaliturvan ulkopuolelle pudotettuja, hyvin vaikeissa tilanteessa olevia ihmisiä sosiaalihuollon asiakkaiksi. Tähän ei yksinkertaisesti yhteiskunnallamme ole varaa. Ei inhimillisesti eikä taloudellisesti.
Kun eturistiriitoja aiheuttavia taloudellisia kytköksiä sallitaan kaikissa STM:n alaisissa laitoksissa, tulee niihin puuttumisesta äärettömän hankalaa. Olen vaatinut Työterveyslaitoksen asiantuntijoille kieltoa toimia sivutoimisesti vakuutuslääkäreinä, jos he samaan aikaan esiintyvät TTL:n puolueettomina asiantuntijoina asioissa, joihin liittyy suuria taloudellisia intressejä vakuutusyhtiöiden näkökulmasta. TTL:n johdon mielestä sivutoimet eivät ole ongelma. Edes TTL:n johtokunta, jossa istuu mm. STM:n edustaja, ei katsonut asiassa olevan mitään ongelmaa. Johtokunta delegoi kyselyyni vastaamisen samoille johtajille, jotka olivat jo aiemmin julkisesti ilmoittaneet, ettei asiantuntijoiden sivutoimet vaaranna puolueettomuutta. Pyysin viime syksynä valtuustokollegaltani, peruspalveluministeri Krista Kiurulta, että hän vaatisi Työterveyslaitosta määrittelemään asiantuntijoilleen puolueettomuuskriteerit. Ministeri lupasi pyytää TTL:n johdolta toimia asiassa. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Luulisi, että puolueettomuuskriteerien määrittely ei laitoksen johdolta kovinkaan montaa työpäivää vie.
Toivoisin kovasti, että koronakriisi herättäisi kansalaisia yhä äänekkäämmin vaatimaan valtiojohdon asiantuntijoiden ja virkamiesten sidonnaisuuksien julkistamista ja selkeiden eturistiriitojen kitkemistä.
Loppuun vielä kevennys Ylen jutusta, jossa THL:n asiantuntijat tarkistivat villeimmät korona-salaliittoteoriat. Mikä näistä salaliittoteorioista ei kuulu joukkoon?
– Suomi on keskellä maailmansotaa, jota käydään biologisella aseella nimeltään koronavirus.
– Koronapandemian takana ovat Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelut. Valtion salaseurat kuten Yhdysvalloissa FBI ja CIA ovat valmistelleet koronapandemiaa pitkään.
– Koronapandemia on 5G-teknologian syytä.
– Kaikkeen Suomen valtiollisten tahojen, kuten THL:n, tuottamaan koronatietoon pitää suhtautua epäilevästi. THL on salaliitossa koronavirusta levittävien pimeiden voimien, lääketeollisuuden ja globaalin eliitin kanssa.
– THL pimittää ja vääristelee koronavirukseen liittyviä tietoja.
– Rokotteita ei ylipäätään saa ottaa, koska Illuminati on niiden takana
Oikein, THL pimittää ja vääristelee koronavirukseen liittyviä tietoja. Se ei ole salaliittoteoria vaan THL:n tapa toimia.
Minäpä autan vähän toimittajia ja THL:n asiantuntijoita ja tekaisen tästä kokonaiskuvaan sopivan salaliittoteorian. THL pimittää koronamallinnusten taustatietoja, koska niiden julkaiseminen paljastaisi, että taustaoletukseksi on valittu Wuhanissa saavutettu laumasuoja, vaikka todellisuudessa on tiedetty, että epidemia pysähtyi rajoitustoimien seurauksena laumasuojan sijaan. Tietoisesti väärä oletus tehtiin, jotta saatiin sopivat luvut ja sopivan siisti ennuste poliittisille päätöksentekijöille esitettäväksi. Tällä yritettiin saada hallitukselta hyväksyntä strategialle, jossa taudin torjunta olisi ainakin osittain jätetty tekemättä ja annettu taudin levitä hallitusti yhteiskunnassa. Tavoitteena oli ylläpitää epidemiaa riittävän kauan, jotta GSK:n kanssa sovittu rokotetutkimus olisi saatu asianmukaisesti tehtyä. Sopimus tehtiin sen jälkeen, kun WHO oli julistanut epidemian pandemiaksi. Kaikissa muissakin rokotetutkimukseen lupautuneissa maissa, kuten Ruotsi, Britannia ja Alankomaat, testaaminen rajoitettiin tämän jälkeen vain hoitohenkilöstöön ja sairaalaan joutuviin potilaisiin. Suomessa tälle testausten rajoittamiselle oli vähän vaikeampaa keksiä perusteita, sillä Suomen epidemia oli niin paljon jäljessä muita maita eikä lainkaan samalla tavoin hallitsemattomasti levinnyt. Samat perustelut eivät siis olleet uskottavia. Keksittiin, että oireettomia tai lieväoireisia tartunnan saaneita olisikin 20-30 kertaa testattujen määrä ja sitä käytettiin perusteluna testaamisen kannattamattomuudelle. Mikään vakuuttelu ei lopulta kuitenkaan auttanut, varsinkaan kun kansalaiset aktivoituivat kyseenalaistamaan THL:n asiantuntija-arvioita. Hallitus halusikin torjua epidemiaa mahdollisimman tehokkaasti. Kävi niin hullusti, että epidemia kuihtui, vaikka rajoituksia purettiin. No vielä ei onneksi ole hätää, sillä GSK:n rokotekehitys on sen verran muita yhtiöitä jäljessä, että varsinainen tarve tutkimusta tukevalle epidemialle on vasta vuoden vaihteessa. Siihen mennessä ehditään mainiosti saada taudin toinen aalto Suomeen.